AINA (palaten takaisin). Nyt kiireesti kahvimme kimppuun! En tiedä imelämpää kuin haalea kahvi. —
ELLI. Mitenkä jaksoi äitisi?
AINA. Hyvin hän jaksoi! — ja hyvissä mielin hän oli kuten aina aamusella hänelle kahvia tuodessani.
ELLI (syrjään). Hyvissä mielin! Äiti raukka! —
AINA (juoden kahvia). — Vaan unhotathan kokonaan kahvisi, Elli!
ELLI. Kylläpä juon!… (Tarttuu kuppiin ja juopi siemauksen. Syrjään.) En voi kauemmin malttaa mieltäni! Minä hetkenä hyvänsä he voivat saapua tänne!
AINA. Onko kahvi huonoa, koska se ei maistu sinulle?
ELLI (juo). Hyvää se on, varsin hyvää! — Mutta oletko ihan varma siitä, että Taavi on kotona? Mihin aikaan yötä hän saapui kotiin?
AINA. Sitä en tiedä.
ELLI. Etkö? —