TAAVI. Rauhoitu, Elli!
ELLI. Mitähän sanoo tästä vanha äitisi!
TAAVI (äkkiä peräytyen). — Ah äitini!… vanha äitini!
ELLI. Hän varmaan kuolee säikähdyksestä!
TAAVI (vaipuu nojatuoliin). Äiti raukka … kahta vertaa suurempi raukka minä! Miks'en jäänyt syntymättä… Parempi olisi minun poloisen ollut maailmaan tulematta!
ELLI. Tuossa tuokiossa voivat vallesmanni ja lautamiehet saapua tänne sinua vangitsemaan. Jok'ainoa hetki on kallis! Joudu … lähde piiloon!
TAAVI. Älä pyydä mahdottomia. — Voi äitiäni!… vanhaa äitiäni!
(Rattaiden rätinää kuuluu ulkoa.)
ELLI. Rattaiden kolina pihalla! (Kiiruhtaa ikkunan luo.) —
Vallesmanni ja lautamiehet! Kauhistavaa! Heillä on kahleet mukana! —
Vielä ehkä voit pistäytyä ylös vinnille! Vinnin päätyikkunasta pääset
kylänraitille!
TAAVI. Lähden heitä vastaan. (Hän astuu pari askelta kohti peräovea, josta vallesmanni ja kaksi lautamiestä samassa astuvat sisään. Toinen lautamiehistä kantaa kahleita.)