TAAVI. Niin sinne — kruunun leipäkannikkaa nakertelemaan. (Antaa
Ellille kättä.) — Mutta hyvästi nyt Elli! Minun pitää lähteä.
ELLI. Mihin sinä aiot mennä?
TAAVI. Vallesmannin luo — kertomaan mitä olen tehnyt.
ELLI. Sinne et saa mennä! Sinun pitää paeta, paeta jonnekin, missä sinua ei tunneta! Ehkä asiat vielä muuttuvat parempaan päin. Kenties laki armahtaa sinua, kun saavat kuulla millainen konna Pertti oli mieheksi. Keisari ei voi sallia, että kunnon miestä rangaistaan sellaisen kehnon hylkiön tähden! — Mitä naurat? —
TAAVI. Nauran lapsimaisuuttasi. Hyvästi!
ELLI (estää Taavia lähtemästä). — Älä lähde! — Vallesmannille on jo sitä paitsi lähetetty tieto tapauksesta.
TAAVI. Sitä välttämättömämpi on, että kiiruhdan hänen luoksensa osoittaakseni, ett'en ai'o välttää ansaittua rangaistusta.
ELLI. Pakene!
TAAVI. En mistään hinnasta lähde pakoon! Niin kurjamielinen en toki ole.
ELLI. Taivaan Jumala! Mitä tehdä? —