TAAVI. Kamariin — sanomaan jäähyväiset äidilleni.
ELLI. Äläpäs Taavi!… Noin äkkiarvaamatta äitisi jos saisi tiedon tästä kauheasta tapauksesta, niin varmaan kuolisi…
TAAVI. Vaan miten tehdä? Lähtisinkö hänelle jäähyväisiä sanomatta?
ELLI. Se on parempi siten…
TAAVI. Vaan se tuntuu sydämelleni kovin raskaalta!…
ELLI. Vaikkapa kohta… Kyllä jälestäpäin keksin sopivan keinon, mitenkä hänelle ilmoittaa.
TAAVI. Onneton äitini!
(Aina tulee.)
AINA. Mitä vieraita täällä on käynyt? Mitä ryskettä ja kalsketta tuolla pihalla? Aivan kuului korvissani kahleiden kalinalta. — Vastaa, Taavi!
TAAVI. Älä kysy, Aina! — Elli kyllä jälestäpäin selittää sinulle asianlaidan… Minun täytyy nyt lähteä. (Syleilee Ainaa.) — Jää hyvästi, sisar rukka!