AINA. Mitä tämä? Sydämeni on särkyä — aavistan jotakin suurta onnettomuutta!
TAAVI (kättelee Elliä). — Hyvästi Elli! (Syrjään Ellille.) —
Kahleissa, vangin vaatteissa ei Voipalan Elli enää tunne minua.
ELLI (nojaten päätänsä Taavin rintaa vastaan). Voi Taavi — tunnen!… tunnen! — Et koskaan eksy mielestäni!
TAAVI. Täytyy kiiruhtaa — vallesmanni jo väsyy odottamiseen! (Lähtee, luotuansa silmänsä pitkään kamarin oveen, kiireesti ulos peräovesta.)
AINA. Hän puhui vallesmannista! Taivaan nimessä! Mitä onkaan tapahtunut?
Sano, Elli!
ELLI. Vait Aina! Ole rauhaisa! Äitisi kömpii tupaan.
(Kuusniemen emäntä astuu sauvaansa nojaten kamarin ovesta tupaan.)
Kuudes kohtaus.
KUUSNIEMEN EMÄNTÄ, AINA ja ELLI.
EMÄNTÄ. Oletko täällä tuvassa, Aina? Missä on nojatuolini? Onko se tavallisella paikallaan?