AINA. Sinä teet minusta pilkkaa.
ELLI. En ensinkään. — Soisin vaan, että enemmän ajattelisit äitiäsi kuin omaa suruasi.
AINA. Kylläpä äiti raukkaa surkuttelen! — Millä tavoin ilmoitammekaan hänelle tämän suuren onnettomuuden?
ELLI. Kas siinä kysymys, johon turhaan etsin vastausta.
AINA. Ota sinä se tehtäväksesi! Sinä olet maltikkaampi, olet — niin sanoakseni — paljoa viisaampi kuin minä.
ELLI. Viisauteeni en luota liiaksi. — Tuo on hyvin vaikea tehtävä.
AINA. Kovin vaikea!
ELLI. Mutta kaikissa tapauksissa pitää se tulla tehdyksi!
AINA. Niin — eihän siitä pääse mihinkään. Kyllä asia on hänelle ilmoitettava.
ELLI. Ja sen pitää tapahtuman pian, — mitä pikemmin sitä parempi. Muussa tapauksessa joku asiaan kuulumaton ennen pitkää sen ehkä loukkaavalla tavalla hänelle ilmoittaa.