AINA. Eipä kaiketi… Mutta Elli lähti pappilaan pyytämään kirkkoherraa lohduttamaan…
EMÄNTÄ. Pyytää kirkkoherraa lohduttamaan… Lapsellista! Onneton on se ihminen, jok'ei raamatustaan itse löydä lohdutusta onnettomuuksien kohdatessa ilman että siinä pappi joka kerta on läsnä. Elämän koulussa sitä kaikkia oppii. — Kuinka läksikään Taavi sanomatta minulle jäähyväisiä? —
AINA. Hän kai oli niin hämillään, ett'ei ymmärtänyt mitä tehdä.
KALLEN-LEENA. Kuinkapa poika parka enää olisikaan ymmärtänyt mitä tehdä, mitä jättää tekemättä; vähemmästä joutuu järki ymmälle!
EMÄNTÄ. Hän teki varsin väärin minua kohtaan eikä käyttäytynyt miehekkäästi!
AINA. Taavi oli niin onneton…
(Rattaiden kolinaa ja heti sen jälkeen kahleiden kalsketta kuuluu pihalta. — Taavi vangin vaatteissa ja vangittuna tulee Jaakkolan seuraamana peräovesta.)
Neljäs kohtaus.
Entiset ja tulleet
TAAVI. En jaksanut lähteä näkemättä äitiäni. (Polvistuu äitinsä eteen ja kätkee kasvonsa hänen syliinsä.)