EMÄNTÄ. Sinä puhut lapsen tavalla… Vanhempasi eivät milloinkaan suostuisi antamaan tytärtään miesmurhaajalle. Eikä ihmettä, ett'eivät sellaista sallisi. —
ELLI. Voisimme olla heidän suostumuksestansa huolimatta. Kahden vuoden päästä määrään itse täysi-ikäisenä kenen kanssa menen avioliittoon.
EMÄNTÄ. Avioliitto, jolta puuttuu vanhempain siunaus, saattaa onnettomuuteen ja kurjuuteen, Elli. En salli, että avoimin silmin syöksytte tähän onnettomuuteen.
ELLI. Minun ymmärrykseni mukaan on rakkaus onnen pääehto.
EMÄNTÄ. Tavallansa kyllä… Mutta rakkaus voi sammua. Kehnosti menettelisi muuten Taavi ja sydämettömästi, jos hän lähtisi vankilaan kahlittuansa nuoren naisen onnen omaan katalaan onneensa!
TAAVI. Oletpa oikeassa, äiti — se olisi kehnosti tehty! (Ottaa sormuksen sormestansa.) — Tässä on sormuksesi, Elli, — olet lupauksistasi vapaa. Tule sinä onnelliseksi!
ELLI. Onnelliseksi ilman sinua!
EMÄNTÄ. Mikä tänäpänä näyttää mahdottomalta — se ei näytä siltä vuoden kuluttua.
ELLI (riistää sormuksen povestansa ja heittää sen lattialle Taavin jalkain eteen). — Tämä on katkeraa pilkkaa! Hyvästi! (On mennä.)
EMÄNTÄ. Älä sillä tavoin lähde, Elli! Älkää vihoissa erotko toisistanne, vaan ystävinä. Onhan tämä hetki vihattakin kyllin katkera!