TAAVI. Ero!
ELLI. Mitä sanottekaan, Anna muori!
EMÄNTÄ. Tehkää kuten käsken.
TAAVI. Hylkäätkö siis, Elli, minut?…
ELLI. En hylkää milloinkaan… Älkää vaatiko tuollaista, hyvä Anna muori!
EMÄNTÄ. Kyllä sen täytyy tapahtua.
ELLI. Mutta minkätähden? Sanokaa minkätähden?
EMÄNTÄ. Olette tehneet väärin salatessanne minulta, kuinka kovin vastenmielinen teidän avioliittonne olisi ollut sinun vanhemmillesi, Elli. Sattumalta olen saanut kuulla asian oikean laidan… Kyllä arvasin, että Voipalan vanhemmat olisivat toivoneet tyttärellensä rikkaampaa aviopuolta kuin meidän Taavi on, mutta toivoin heidän mielensä vähitellen muuttuvan, jahka tulisivat Taavia lähemmin tuntemaan… Nyt on asianlaita kokonaan toisin. —
TAAVI (syrjään). — Tämäkin vielä lisäksi! —
ELLI. Eipä ole toisin… Minä pidän Taavista yhtä paljon kuin ennenkin…