"Pidätkö minua niin kevytmielisenä?"
"En sinua ensinkään pidä kevytmielisenä, vaan luulen ja tiedän, että raskaat murheesi ovat saaneet sinun haaveksimaan kaikenmoisia hullutuksia, joista tuo vanha mustatakki muukalainen on jaaritellut sinulle!"
"Älä puhu siten! Sanasi loukkaavat kovasti mieltäni!"
"Olkaamme siis siitä asiasta puhumatta! — Nimitä sinä vaan poikaasi Anteroksi, jos niin mielit… sitä en kiellä sinua tekemästä. Mutta minä nimitän kuin nimitänkin häntä Viikiksi. — Vaan johan ollaan teurastamis-toimissa! Minunkin pitää mennä noutamaan teurasraavaan verta."
Lyyli otti pienen hopeisen maljan taskustaan. Samassa huudahti teurastuspaaden luona seisova loihtija: "Missä on lapsi? Tuokaatte se heti tänne!"
Surkealla valitushuudolla vastasi pelästynyt äiti tähän kysymykseen. Vavisten koko ruumiissansa sulki hän lapsensa syliinsä. — Eräs vanha talonpoika tuli lasta noutamaan.
"Anna lapsi minulle!" — sanoi talonpoika.
"En! en! — Voi lapsi raukkani! — En anna sitä sinulle. Mitä sillä tekisitkään? En anna!" — änkkäsi äiti, jonka vaaleasta otsasta tuska pusersi raskaita hikipisaria.
"Mitä sillä teen? No vienpä sen Korven Kelolle, joka pesee siitä kirouksen pois" — vastasi talonpoika.
"Korven Kelolleko! Voi kaikki taivaan pyhät! Ei ole lapseni tehnyt mitään pahaa eikä hänessä asu kirousta! En anna lastani… en kenellekään!"