Tärkeä asia tässä toimituksessa oli se, ett'ei yhtäkään veren pisaraa teurasraavaasta pääsisi vuotamaan maahan. Siksi vaadittiinkin erityistä taitoa ja harjaantumista teurastajalta ja teurasraavas pidettiin sellaisessa asemassa, että veri helposti pääsi vuotamaan niihin pyhiin astioihin, joita muutamat lähellä seisovat miehet sitä varten pitivät varalla.
Näin kauaksi oli ehditty teurastustoimissa sinä hetkenä, jolloin lapsi kannettiin Korven Kelolle. Otettuansa sen vastaan, katseli loihtija sitä säihkyvin silmin. Hänen kasvonsa synkistyivät, hänen sieramensa laajentuivat ja hänen raskaasti hengittäessänsä aaltoili hänen rintansa. Selvä oli, että verenhimo uudestaan oli vallannut hänen.
Tämän huomattuansa huudahti Tavela hänelle: "Kiiruhdappas pesemään lapsen päätä! Mitä kuumempi veri on, sitä suurempi voima siinä asuu, sen muistanet".
Silminnähtävällä vastenmielisyydellä teki loihtija, niinkuin Tavela käski hänen tehdä. Lukien sopivia loihtusanoja ja noituen ja uhaten kristittyjen jumalia, vaatien niitä luopumaan pois lapsesta, pesi hän lapsen pään ja rinnan teurasraavaan verellä, jonka jälkeen hän antoi sen Lyylille, joka vei sen pelvosta puolikuolleelle äidille.
Sen jälkeen nousi loihtija taas teurastuspaadelle ja huusi korkealla äänellä: "Tulkoot nyt myös kaikki muutkin, joihin kristityt mustatakit ovat lukeneet sanoja ja tehneet ristinmerkkejä rinnalle, tänne puhdistamaan itseänsä! Itse taatto taivahinen vaatii sitä ja sitä vaativat kaikki jumalamme! Ennenkuin niin on tapahtunut, ei huoli Pyhäjärvi juoda teurasraavaan verta eikä tuli syödä syöttilään lihaa!"
Suuri oli niiden joukko, jotka nyt riensivät "puhdistamaan" itseänsä pirskoittamalla teurasraavaan pyhää verta otsaansa ja kiireellensä. Niiden joukossa olivat Heikki ja Lyylikin.
Tämän tapahtuessakin luki viisas loihtija mahtavia sanoja ja saneli kiivaita kirouksia niille, jotka vast'edes antautuisivat vieraiden jumalien palvelukseen.
Jälellä olevatkin teurasraavaat tapettiin sitte. Kaikki sisukset ja sydämykset heitettiin tuleen. Sitä varten olikin nuo kaksi lähellä seisovaa kokkoa tehty muita suuremmiksi, että teurasraavaitten sisukset niissä helposti voisivat palaa poroksi. Mutta kaikki veri säilytettiin visusti ja suurimmalla huolella.
Jo ompi mainittu, että Lyylillä oli pieni hopeinen malja, jossa hän aikoi säilyttää teurasraavaan pyhää verta. Kaikilla muillakin oli jonkunmoinen pieni astia sitä varten varalla: rikkaimmilla hopeasta tahi vaskesta, köyhemmillä sarvesta, puusta taikka tuohesta tehty.
Yksi juhlan tärkeimmistä tempuista oli nyt tehtävänä: matkue Pyhäjärven rannalle. Pyhäjärven aaltoihin oli teuraitten veri sekoitettava; ne rukoukset, jotka sen rannalla rukoiltiin, olivat taivahiselle Ukolle ja muille jumalille muita rukouksia otollisemmat.