"Hyvä, hyvä! Kyllä sinut aikanansa palkitsen ansiosi mukaan. Lähde nyt ja muista kaikkialla mihin tulet varoittaa asukkaita välttämään kiivaan piispan kostoa."
Sarkki läksi nyt astumaan kaitaa metsäpolkua myöten, ja Paavo palasi takaisin veneesen.
"Taas liikkeelle nyt!" — huudahti hän istuttuansa peräistuimelle ja saatuansa melan käteensä. "Teitä on nyt soutajia yksi entistä vähempi, mutta se seikka ei saa hidastuttaa veneen vauhtia. Hyvät kemut pidän teille kotia tultuamme, jos juoksutatte merihepoamme samaa kyytiä kuin äskenkin."
Soutajat ponnistivat voimiansa ja vene mennä luikahteli niin ankaraa vauhtia eteenpäin, että sen keulan edessä vesi vaahtona kuohui ylös laitoihin asti. Tuskin nykyajan höyrylaivatkaan kilpailussa voittaisivat Hämäläisten suuria n.k. kirkkoveneitä, kun vahvat ja rattoisat miehet ovat niitä soutamassa.
Laukon kartanon kohdalla laski Paavo erään toisen miehistänsä maalle ja lähetti hänet matkalle, annettuansa hänelle saman käskyn ja saman toimen toimitettavaksi kuin Sarkillekin. Vielä kolmannenkin lähetti hän samoihin toimihin nykyisen Vesilahden pitäjän kirkon kohdalla.
Ehdittyänsä kotiin heitti Paavo rikkinäisen mekon päältänsä ja pukeutui toiseen eheään, joka oli yhtä rikkaasti rihmoilla ja ompeluksilla koristettu kuin hänen Ukon juhlassa kantamansa mekko. Sidottuansa miekan vyötäisillensä, meni hän talliin, asetti ulkomaisen kuosin mukaan tehdyn satulan parhaamman ratsunsa selkään, pani päitsimet päähän ja talutti hevosen pihalle. Sitte hyppäsi hän satulaan istumaan. Mutta ennenkuin läksi ratsastamaan, puhui hän miehillensä: "Ehkä tulen tällä matkallani viipymään muutaman päivän. Pitäkäätte sill'aikaa talosta vaaria ja toimittakaatte täällä tehtävät työt hyvin tehdyiksi!"
"Mihin kauas lähdette, isäntä?" — kysyi yksi miehistä.
"Vähän matkaa länteen, saman verran itään; ehkä vaaksan lounasta kohden" — vastasi Paavo ja läksi täyttä laukkaa ratsastamaan sitä tietä myöten, joka Hieraniemestä viepi Toijalaan.
Toijalaan kun ehti, oli aurinko juuri noussut puitten latvoille ja muutamat sen kanssa valppaudessa kilvoittelevat kylän asujamet hääräilivät jo talojen ja töllien edustalla mikä missäkin toimessa. Paavo seisautti hevosensa ja kysyi eräältä vanhalta ukolta, missä piispan ratsumiesten päällikkö tätä nykyä majaili. Satamäärä piispan ratsumiehiä oli jo pitkät ajat ollut majoitettuna Toijalaan; ei viisisataa miestä, niinkuin Paavo liioitellen oli kertonut Tavelalle.
"Täällä ei enää ole piispan ratsumiehiä ainoatakaan. Eilen he kaikki läksivät täältä pois" — vastasi vanha talonpoika.