"Poisko? Kummallista! — Mihinkä he läksivät?"
"Sitä eivät kenellekään sanoneet, mutta ehkä Turkuun, sillä sinne päin he ratsastivat."
Kotvasen mietittyänsä ratsasti Paavo aivan ukon luo, kumartui satulasta ja puhui matalalla äänellä hänelle: "He eivät lähteneet Turkuun — ole siitä vakuutettu. Vaan piispan tänne lähettämiä apujoukkoja he menivät vastaan. Täällä Hämeessä tulee ennen pitkää vuotamaan verta virtana! Tuo kiivas ja kostonhimoinen piispa on tätä nykyä enemmän julmistunut kuin milloinkaan ennen. Onnettomat Pyhäjärven tienoilla asuvat meikäläiset, jotka ovat nousseet kapinoitsemaan häntä vastaan! Nyt musta Tuomas varmaankin toteuttaa ennen tehdyn uhkauksensa ja ottaa heiltä kaikki aseet pois, jotta ei jää miehille puukkoa, jota käyttää."
"Sen uhkauksen panivat hänen huovinsa osaksi toimeen meidän kylässä sen jälkeen, kun olivat kukistaneet viimeksi tehdyn kapinan-yrityksemme. Tuo tapahtui, niinkuin muistanet, siihen aikaan kuin piispa palasi sotaretkeltänsä Venäläisiä vastaan. Silloin minäkin menetin parhaimmat aseeni. Viholliset karkasivat niin äkkiarvaamatta kyläämme, ett'en ehtinyt niitä kätkeä" — sanoi vanhus.
"Kyllä kai tuo tapaus näillä seuduilla on niin tuoreessa muistossa, ett'ei kenenkään enää tee mieli ryhtyä kapinallisiin yrityksiin?" — kysyi Paavo.
"Kylläpä se tuoreessa muistossa on kuin onkin, mutta kuitenkin on niitä, jotka yöt päivät tuumaavat kostoa ja ovat joka hetki valmiit ryhtymään jos minkälaisiin kostonyrityksiin."
"Mutta noita järjettömiä täytyy estää onnettomuuteen syöksymästä!" — huudahti Paavo. "Kauheatahan tuo olisi, jos muukalaiset muutamien mielettömien tähden hävittäisivät nämät seudut äsken palanutta huhtaa autiommiksi!"
"Sama on minunkin ajatukseni."
"Niin pitää sinun julkisesti julistaman tämä ajatuksesi kansalle! Velvollisuutesi on käydä talosta taloon sitä asiaa selittämässä ja tehdä se nyt heti, ennenkuin mitään onnettomuutta on ehtinyt tapahtua. Kuka tietää mihin mieleen kansa joutuu saatuansa kuulla että piispan huovit ovat lähteneet täältä? Välttämätöntä on, ettäs kohta tänä aamuna kutsut omat kyläläisesi kokoon. Päästyäsi asiasta selville heidän kanssansa, saatat samota toisille seuduille. Ikäsi ja kokemuksesi antavat kaikkialla sanoillesi pontta. Jälestäpäin on koko Hämeen kansa kiittävä sinua tästä toimestasi!"
Vanhus otti lakkinsa oikeaan käteensä ja raapi vasemmalla kädellänsä päätänsä.