Häyrinen. Kuka on käskenyt sinua käymään niin huonossa pukimessa, senkin porsas! — Vaan onhan tässä pöydällä sopiva pantti … tuo pulska kirja… oikeinpa korukansissa.
Annaliisa. Raamattuani en anna viinan hinnaksi. Ennemmin kuolisin!
Häyrinen. Älä lörpöttele raamatustasi! (nojautuu pöydän yli ja katsoo avattuun kirjaan.) Hei, hei!! Kas vaan! — Löytyyhän, tuossa muutamia rivejä oikein paksua pränttiä… Aivan ne näyttävät siltä kuin mullikat pikkuvasikkain joukossa. Kummallista kuinka häikäisee silmiäni! Tule katsomaan!
Annaliisa. (katsoen kirjaan.) Aivan samat sanat, joita luin vähän ennen kotiin tuloasi. — Tahdotko niitä kuulla?
Häyrinen. Tahdon… Olisipa hauskaa kuulla mitä se Mooses siinäkin paikassa taas hulluttelee!
Annaliisa (lukee hartaudella.) Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, maassa rauhaa ja ihmisille hyvä tahto!
Häyrinen. Sinä teet minusta ilmeistä pilkkaa; vaimo rentukka! Mooses ei ole milloinkaan sellaisia sanoja sanonut! — Vai pidätkö minua pilanasi ja narrinasi! Kyllä minä sinut opetan, sinä katala katajan jalka! (Työntää nostetuin nyrkein periytyvää Annaliisaa vastaan, mutta samassa astuu Pääkkö päättävästi väliin.)
Pääkkö. Malta mieles, mies! — Ellei vaimoni siirappipullo olisi pirstaleina pihalla, niin löisin sen *mäsäksi sinun päähäsi*. Sellaisen muistutuksen ansaitsisit tuollaisesta hävyttömästä käytöksestäs vaimoasi kohtaan! Häpee! Onko sinussa miestä mieheksi!
Häyrinen. On — juukel avita onkin! Ellet pidä suutasi, niin heitän sinun nurin niskoin ulos ovesta, niin että selkäluusi räyskyy ja käpälesi pilviä tavoittelevat!
Pääkkö. Sopiihan koettaa! — Onhan minussa ennen ollut miehen vastavaaka!.