Mari (uhaten luudalla.) Ja minä sanon sinulle, Häyrinen, että ne tekivät hullusti, jotka hetkeksikään päästivät sinut putkasta… Olisivat pitäneet sinun siellä ikäsi kaiken, niin olisivat tehneet oikein … olisivat tehneet yhteiskunnalle hyvän työn! — Jos vielä rohkenet viatonta vaimoas ja lastas uhata, niin kuritan sinua … niin nainen kuin olenkin … tällä luudalla… jotta kyllä sen muistanet ja tietänet!…
Häyrinen. Vai minuako? — Vieläkö te perk…
(Neiti Hyvönen, puettuna hienoon talvipukuun, ja Palvelustyttö, kädessä kori, astuvat sisään, peräoven kautta.)
Viides Kohtaus.
Entiset, neiti Hyvönen ja Palvelustyttö.
Neiti Hyvönen. Mitä eriskummallista melua täällä?
Mari. Neiti Hyvönen!
Häyrinen (väistyy takaisin vasemmalle ja asettuu pöydän ääreen istumaan.)
Pääkkö (ottaa lakkinsa pois päästään ja kumartaa syvään.)
Mari. Te, neiti … niin rikas … niin ylhäinen … kuinka tulettekaan näin köyhään ja kurjaan kotiin?