ENSIMÄINEN TALONPOIKA.
Hän nyt siis Lalli on?
KITKA.
Niin, hän on Lalli.
NYYRI.
No miehet! Kinaamatta joutukaa!
Jo kuulen vihollisten ääniä!
(Menevät sivu-ovesta. Kitka vetää vastahakoista Lallia kädestä.)
Viides Kohtaus.
PISPA HENRIK, ANDRAEAS, JOHANNES, MAUNU, TARVO, SORRI (siteissä),
MUNKKEJA, RITAREITA ja SOTUREITA sotalippuineen, joihin muutamiin
on risti, toisiin ristiinnaulittu Vapahtaja kuvattu, perä-ovesta.
TARVO.
Ei täällä ketään. Kokko lentänyt
On pesästänsä!
PISPA HENRIK.
Tämä asunto
Siis vainoojamme Kitkan on. Niin kolkko
Se on kuin on sen omistajan mieli.
JOHANNES.
Juur' ihan tälläiseks', näin jylhäksi
Ja tuiki pimeäksi kuvasi
Mun mielikuvitteluin huonetta
Tuon Kristin opin julman vihollisen!
ANDRAEAS.
Jok' on niin monta, monta pensasta
Surmannut Herran viina-mäessä,
Ett' on hän kadotukseen vikapää
Ja tuleen helvetin! Ei armotyömme
Voi tässä maassa päästä edistymään
Niinkauan kuin hän vehkeillänsä riistää
Autuuden tieltä nekin harvat sielut,
Joit' armo kasteen kautta lähestyi!