JOHANNES.
Hän munkistostammekin pyhästä
On surmaan syössyt veljet Pietarin
Ja Olavin. Jos poltto-roviolla
Me hänen hitaan tulen leimutessa
Poltamme — tuskin vielä silläkään
On näitten pyhäin surma kostettu!
PISPA HENRIK.
Jaa, säälimätöin on hän tosin ollut
Ja miekkans' iskusta on moni kuollut,
Mut katso Herra hänen puolellensa
Ja keksi keino hänen autuuteensa!
Sa jolle kaikki mahdollista on
Ah, saata hänkin Kristin uskohon!
En tunne iloa ma suurempaa,
En voittoa niin aivan jaloa,
Kuin ristin vihollisten kääntymys
Luo ennen vihaamansa Vapahtajan!
Ei mikään ylevämmin todista
Uskomme taivaallista kotia!
TARVO.
Täss' ompi Kitkan harras ystävä
Ja liittolainen Sorri. Tänäänkin
Hän kristittyä verta vuodatti.
SORRI.
Sun kieles Lemmon nuoli katkaiskoon
Sa petturi ja kavaltaja-konna!
Ell'eivät käten' oisi siteissä
Ma sua kirottua pitelisin,
Niin ettäs riettaan suusi tukitsisit!
ANDRAEAS.
Hän, julma, parjaa kristittyä miestä!
SORRI.
Niin teen — jos petturi on kristitty!
JOHANNES.
Ja huutaa avuksensa Lempoa,
Jok' ompi olennoista saastaisin!
(Tekee ristinmerkin.)
MAUNU.
Tuon Sorrin saimme kerran ennenkin
Jo vangiksi, mut yöllä katkaisi
Hän siteensä ja surmas vartiansa.
Tään tehtyänsä läksi pakohon!
JOHANNES.
Sä kuulit syntivelkas hirmuisen;
Jos kurjan henkes tahdot pelastaa,
Niin käänny katuvaisna Kristin uskoon!