SORRI.
En ikinä! — En kuuna milloinkaan
Mä kiellä isieni jumalia,
Kuin helläst' ovat mua suojanneet
Ja varjelleet jo kauan ennenkuin
Mä teidän Kristus raukastanne kuulin
Yht' ainoaakaan sanaa hiiskuttavan!
JOHANNES (Pispa Henrikille).
Voi kuuletteko herra pispa kuinka
Hän tekee pilkkaa Vapahtajasta
Ja pahoin parjaa ristiinnaulittua!
MAUNU.
Hän karanneena sota-vankina
On tuomittava!
JOHANNES.
Se on kohtuullista.
Ei sovi kirkon tähän asiaan
Ensinkään puuttua — se valtion
On ratkaistava.
PISPA HENRIK.
Näin sen ratkaisen:
Me tämän erhettyneen säästämme
Ja uskon asioissa neuvomme.
On Herran sana joskus ennenkin
Tien kovaan sydämehen löytänyt.
MAUNU.
Se toivo kokemust' ei kannata!
Vaan sota-sääntöin jälkeen tuomitsen
Mä hänen kohta hirtettäväks!
(Viittaa muutamille sotureille, jotka tarttuvat Sorriin.)
Miehet
Te saatte heti tehdä tehtävänne!
SORRI.
Ei itku hädästä päästä,
Parku päivistä pahoista!
TARVO.
Ma sielu-raukkaseni hyödyksi
Myös pyydän tässä olla avullisna.
Saan ehkä viedä köyden ylös puuhun?
JOHANNES.
Hän kunniaksi kaikkein pyhien
Ja…
(Katsoo epävakaisesti pispa Henrikkiin ja keskeyttää lauseensa.)