(Poltto-lava on saatu valmiiksi. Muutamat miehet tarttuvat
Nyyriin ja vievät hänen näyttämön yli. Yksi munkki kävelee
edellä Kristuskuva kädessä. Liekki poltto-lavalta valaisee
näyttämön.)
JOHANNES.
Haa! kuinka liekki riehuu! Niinkuin käärmeet
Sen soitot kiemuroivat ilmassa
Ja valaisevat niinkuin revon-tulet
Yön pimeyttä! — Kallis, pyhä neitsyt!
Sun poikas kunniaksi suitsee se
Ja sovinnoksi Henrik marttyrin.
NYYRI (Jylhästi poltto-lavalta).
Mun viimeiset jää-hyväis-sanan' olkoot:
Kirous kova teille kristityt!
Ha! ha!
KERTTU (Kääntyy inhoituksissansa pois).
Voi hirmuttava menetys!
Tuo onko sulle mieleen pispa Henrik?
En ymmärtänyt niin sun opetustas,
Kuin sanoit rakkauden olevan
Pää-osan koko Kristin opissa
Ja laupiuden lähimmäistä kohtaan.
MUNKKIEN KÖÖRI.
Pater coeli maxime,
Omnium creator,
Fili clementissime,
Hominum servator,
Atqve sancte spiritus,
Salus moestis omnibus,
Nostrum miserere!
JOHANNES.
Viel' elää Lalli, murhan tekiä
Ja kerskaa uro-työstään ylpeillen!
MAUNU.
Niin pitkän ajan hänen kerskua
Ma suon kuin auringon on noususta
Sen laskuun.
(Laskee kaksi sormeansa ruumiin-arkun kannelle.)
Pyhän kolme yhteisen
Jumalan nimessä ja pyhän Yrjön,
Mun suojelia-pyhän' nimessä
Teen tämän valan: Pispan kuoleman
Ma kostan, surmaan Lallin, murhaajan!
Niin totta kuin ma ritar Maunu olen!
KERTTU (Itsekseen).
Ah! Yksi velvollisuus minulla
Viel' ompi täytettävänä.
(Hän menee kiiruusti vasemmalle.)