KERTTU.
Raivoomasta
Jo lakkaa Lalli! Syypää onnehesi
Kovahan olet itse, hurjasti
Kun surmaat Herran pyhät lähettiläät!
Nyt taivaallisen koston hedelmiä
Sa nauttia saat… Mut jo himmenee
Mun näkön' … päivä laskee… Kuolema
Ois mulle suloinen, mut sinun tähtes
Ja sinun ilki-töittes tähden, Lalli,
Se katker' on… Sa joudut kadotukseen
Ah, ijankaikkisehen! — Pispan veri
Huutaapi kirousta sinulle. —
Vaan ei… Se huutaa parannusta! Vielä
On sinun pelastukses mahdollinen! —
Oi Lalli, lähde pian, pian pakoon!
Miehissä rientää Ruotsin sotajoukko
Sinulle kostamaan. Oi pakene!
Pois vierahille maille lähde heti!
Omista siellä Kristin pyhä oppi
Ja uhraa katumukseen elämäs
Ja parannukseen! Sillä tavalla
Voit päästä taivaan armon helmoihin
Ja välttää koston.
LALLI.
Hädän aikana
Vaan konna lähtee synnyinmaastansa!
KERTTU.
Et lähde … hylkäät neuvon viimeisen,
Kuin nousee huulilleni…
(Hän lankee polvillensa, kohottaa kätensä ja katsoo
innollisesti ylöspäin. Haaveksien.)
Taivaan Herra!
Sa tulet!… Valmis sua seuraamaan
Ma olen nyt. En viivy enää… Oi!
Suur' annos on! Sa tulet enkelien
Seurassa! Ilmar orpo hymyhuulin
Myös heidän joukossansa on… Hän avaa
Kätensä mulle! Näky autuas!
Ma tulen Ilmar!… Yksi hengähdys
Viel' alla kirkkaan taivaan! Sitte tulen…
(Nousee ylös ja käy horjuen ovea kohden.)
LALLI.
Sa kuolet Kerttu!… Kerttu!…
KERTTU.
Minua
Et koskaan nähdä saa, et Ilmaria.
LALLI.
Sa jätät minun, jätät huoletta
Kuin vento vieras öisin!
KERTTU.
Huoletta! —
Voi!