TAIMO (antaa Lallille kypärin).
LALLI (Aikoo laskea kypärin päähänsä, mutta heittää sen samassa
säikähtyneesti pois).
Pois! Lemmon antamassa kypärissä
On mulle tarpeeksi! — Tuo kilpeni!
Ma kalliist' tahdon myydä henkeni
Ja täyttää vihollisten verellä
Mun peijaismaljain!
TAIMO (Antaa Lallille kilven).
Tämän suojassa
Nyt tienne käyköön elämään ja voittoon!
LALLI.
Jos kuoloon taikka elohon, se yhtä
On minulle, kun peijais-olutta
Vaan virtaapi! Nyt olen valmis.
TAIMO
Teillä
Ei vielä ole lyönti-asetta;
Ei miekkaa eikä tapparaakaan.
LALLI.
Totta
Sa puhut… Tänne jonkinmoinen ase,
Kuin himoo maistaa Kristittyä verta.
TAIMO.
Ma miekkanne tuon.
(Menee.)
LALLI.
Tuo — ell'ei se ole
Jo lähtenyt taisteluun. — Vaan mitä!
Aseitten kalske yhä lähenee
Ja Sorri mua hakee! Kirous!
Täss' eikö asetta? No tuossa
Mun vanha, uskollinen toverini!
(Nakkaa tapparan seinästä.)
Taas lähde Tuoni liittolaisekseni!
(Menee ovea kohden, josta samassa Sorri, kovasti haavoitettuna
ja taistellen yhden Ruotsin ritarin kanssa, astuu sisään.)