Kahdeksas Kohtaus.
LALLI, SORRI ja RUOTSIN RITARI.
SORRI (yhä taistellen).
Haa Lalli! Kehno valapetturi
Sa olet! Sinun kavaluutes' syynä
On meidän tappioomme tänään, se
Myös tekee kuolemani karvaaksi!
(Kaatuu.)
Nyt ompi Sorri lyönyt lyötävänsä
Ja luopuu taistelusta pyhästä.
(Kuolee.)
LALLI.
En ole valapetturi! — Et enää
Sa kuule minua… Niin hyvästi!
Sull' oivallisen koston toimitan
Ja sitte seuraan sua Manalaan!
Pois edestäni! — Tietä Lallille!
(Hirmustuneena törmää hän nostetulla tapparalla Ritaria vastaan, lyö hänen kumoon ja ryntää hänen ruumiinsa ylitse ovesta ulos.)
Yhdeksäs Kohtaus.
(Sotatorvien ja sota-melskeen kaikuessa muuttuu näyttämö: tappelu-tantereeksi. Oikealta tulee Ruotsin sotajoukko, ahdistaen Suomalaisia, jotka pakenevat vasemmalle. Lalli tulee vasemmalta ja kokee estää heitä pakenemasta.)
LALLI.
Voi kehnot! Laatkaa vihdoin juoksemasta
Ja taistelkatte niinkuin kelpo urhot
Ja kunnon soturit! Se hylkiö.
Jok' kotimaansa pettää tänään! Miehet
Seisahtukatte! Häpeällinen
On kuolo pakenevan pelkurin
Ja haava selässä on rumempi
Kuin orjan häpymerkki! — Ylevä
Sen sijaan ompi sankar-kuolema!
Eteenpäin veikot! Mua seuratkaa! —
(Suomalaiset seisahtuvat ja ryntäävät, sota-huutoja koroittaen,
Ruotsalaisia vastaan, mutta hetken taisteltuansa pakenevat he
uudestaan. Lalli yksin pääsee voitolle ja ajaa muutamia Ruotsin
sotureita näyttämön yli.)