(Ottaa miekkansa vasempaan käteensä ja taistelee.)
JOHANNES (tulee vasemmalta, paljastaa kaapunsa alle kätketyn
miekan ja syöksee sen Lallin selkään).
Sankt Benedictus! Nyt
On pispa kostettu ja voitto meidän!
LALLI (Kaatuu).
MAUNU (Johannekselle).
Ken antoi teille miekan? Olipa
Se tuhma mies!
(Luo silmänsä ylen-katseella Johannekseen ja menee.
— Tappelun melske taukoo vähitellen.)
JOHANNES.
Haa! Ritar ylpeä!
Ma sanon: varo ketäs parjaat!
(Kitka, haavoitettuna, tulee miekkansa nojassa perältä.)
Kitka!
Taas tässä huomaan taivaan viittauksen.
(Menee syrjään.)
KITKA (Tulee edemmäksi näyttämölle).
JOHANNES (Tavoittaa miekallansa Kitkaa, joka kuitenkin ajallansa huomaa petoksen ja peräytyy).
KITKA.
Haa! Tule tänne julma sysi-patsas.
Niin konnankujeistasi ansaitun
Saat palkan!
(Johannes menee pois vasemmalle.)
Kuolevaista vanhusta
Hän läksi pakoon! — Mutta löytyy täällä
Myös niitäkin, jotk' eivät pakene.
Ain edessäni sama näkemä.
Jos mihin menen; sama surman näky!
Tuoll' lepäs Sorri unta kuolleiden
Ja Taimo ynnä moni muu. Ja tuossa
On Lalli, etsimäni verissänsä!
Oi, särkynynnä tuokin rehevä
Ja uljas tammi!
(Notkistuu Lallin eteen.)
Ah, hän hengittää!