LALLI (Hiljaan kohottaen itsensä kätensä nojalle).
Jo lähestyypi rauha rauhattoman
Sydäntä, mieltä mielettömän!
KITKA.
Lalli!
Sun pitää valallasi vannoman.
Ett'et sa meitä ole pettänyt!
LALLI.
Kuin? Mitä? Taidatteko uskoa…
KITKA.
En usko mitään, mutta taistelussa
Tuo huuto kaikui joka miehen suussa:
"Ei Lallia näy. Valapetturi
Hän on!" —
LALLI.
Haa!
KITKA.
Niinkuin vaaja ukkosen
Se huuto iski miesten rintoihin
Ja saattoi kaikkein kädet herpoamaan.
Mut huhua tuo oli perätöintä?
Et luottamustani sa pettänyt?
LALLI.
Kautt' taivaan, kautta jumalain! En ole
Ma petturi!
KITKA.
Niin kiitos, Lalli, näistä
Sun sanoistasi! — Voimaa Sammoltani
Ei kenkään taida riistää, uskollisna
Kun kuolet! — Silmäni jos voisin luoda
Ma sukupolviin tuleviin ja olot
Sen ajan jos ma voisin huomata,
Kansamme onnellisna näkisin
Ja vapauden maassa majailevan!
LALLI.
Ei kuolema mull' oisi kuolema
Tään lauseenne jos saisin uskoa!
KITKA
Se ihan varma on!