YKSI TALONPOIKA.
Hän ennen aikaan oli tietäjä.
LALLI.
Vai tietäjä!
(Naurahtaen.)
Siis hukka perii minun!
KITKA (Pilkaten).
No niinpä niinkin!… Mitä suuhunsa
Toi sylki sen hän sanoi; suurempaa
En arvoa voi antaa puheellensa,
(Nyyri tulee suuri olvi-haarikko kädessä ja hänen
seurassaan miehiä, myöskin kantaen olvi-haarikoita.)
NYYRI (Antaa olvi-haarikon Kitkalle).
Kas tässä Kitka talon parasta;
Ei mointa juoda Tapiossakaan!
KITKA (Kohottaen olvi-haarikkoa).
Nyt kunniaksi jalon voittajan
Juon tämän…
(Katsoo pöydälle ja keskeyttää lauseensa.)
Mutta…
SORRI.
Miksi vaalenette?
KITKA.
Oi onnetonta!
(Lankee rahille.)
Nytpä kuolema
Ois elämätä parempi!
SORRI.
Niin mikä
Siis teitä vaivaakaan?
KITKA.
Jo kadotin
Mä toivon' isänmaani onnesta
Ja pelastuksesta! — Ah! milloinkaan
Ei paista vapauden kuutamo
Kansalle tälle hylätylle!