JOHANNES.
Kuin kaunis poika!
(Ilmarille.)
Pelkäätkö sä mua?
ILMARI.
En pelkää ihmisiä ollenkaan.
On hyvä Jumala meit' aina läsnä
Ja herra Kristus!
JOHANNES.
Kuka sinulle
Niin kauniit sanat opetti?
ILMARI.
Ken muu kuin äitini! Mut sinulla
On hyvin äreä ja häijy muoto;
Sä ällös lähemmäksi lähene.
ANDRAEAS (Hymyillen pispa Henrikille).
Niin voipi lapsi väliin pistellä
Ja kielens' olla veistä terävämpi!
(Johannekselle.)
Nyt pidä puoles, veli Johannes!
JOHANNES.
Kah poika heittiötä! Kehdossa
Jo osoittaa hän suomalaista mieltä!
Mut kyllä hänen kesytämme.
ANDRAEAS (Ilmarille).
Mikä
On nimesi?
ILMARI.
On suoraan Ilmari.
Mut hyvää iltaa armollinen pispa!
PISPA HENRIK.
Sa tunnet minun?
ILMARI.
Enkö tuntisi,
Kun olet täällä käynyt monesti.
Emoni kutsuu sinun hurskaaksi
Ja pyytää minuakin rukoilemaan
Sun puolestas ja hänen käskystänsä
Niin olen tehnyt. "Herra Jumala!
Oi, varjele sä pispaa Henrikkiä
Niin vaaroista kuin muista vahingoista!"
Näin sanon aamuilla ja iltasilla. —
Mut onhan sulla ihmeen kaunis lakki!
Ah, annappas se mulle pispa Henrik!