JOHANNES (Itsekseen).
Sä enkelien hellä heimolainen!
KERTTU.
Mun huoneelleni, herrat hurskahat,
Te teette ylen suuren kunnian,
Mut tervetultuanne kuitenkin
Nyt niinkuin aina tähän majahan,
Vaikk' on se aivan halpa suojaamaan
Niin suurenarvoisia vieraita!
PISPA HENRIK.
Nyt kaksi vuorokautta peräkkäin
Ei ole meillä ollut muuta suojaa
Kuin minkä antoi meille taivaan kansi.
Me pakenemme Kitkan vainoa
Ja hänen joukkojensa.
KERTTU.
Jumala!
Kosk' on se onnen päivä tuleva
Ett' omaa hyötyänsä ymmärtää
Tää tuima kansa!
PISPA HENRIK.
Melkein olimme
Jo surman suuhun joutua, mut Herra
Meit' ihmeellisest' autti täänkin kerran
Ja säästi siten palveluksellensa.
KERTTU.
Ah, katkera on tosin onni sen
Kuin tekee työtä toisen etehen
Ja itsens' alttiiks' antaa toiselle,
Mut niittää ainoasti vainoa
Ja kiittämättömyyttä!
PISPA HENRIK.
Kiitosta
En lähtenyt mä tänne etsimään,
Siis kiittämättömyys ei mieltäni
Voi saattaa katkeraksi. Herralle
Jos tiedän työni mieliks' olevan
Niin kernahasti vainon maailman
Ja ihmisten ma kannan.
KERTTU.
Onnellinen
Te olette kuin voitte ajatella
Niin jalosti!
PISPA HENRIK.
Niin tosin olenki,
Ja onnellinen ompi jokainen,
Kuin tyytyy Herran suomahan, jos muuten
Ois kohtalonsa kuinka katkera.
Sen osoittivat pyhät marttyrit.
KERTTU.
Nuo ihmis-raukat, jotka poltettiin?