LALLI ja KERTTU.
KERTTU (Itsekseen).
Pyhä neitsyt! — Lalli!…
LALLI.
Ah, armas Kerttu!
(Lähestyy Kerttua.)
KERTTU (Itsekseen).
Mitä sanoisin?
LALLI.
Sinulla eikö, ikävöittyni,
Nyt ole tervetuliaisiksi
Sanaakaan?
KERTTU (Antaa kätensä Lallille.)
Tervetultuasi Lalli
Taas kotia!
LALLI.
Niin Kalman kylmästi!
Töin tuskin tarjot mulle kätesi;
Voi, ennen aina riensit rinnoilleni
Poiss' oltuani lyhyenkin hetken!
KERTTU (Itsekseen).
Hän puhuu totta!
(Ääneen.)
Sydämellisesti
Sa olet tervetullut!
LALLI.
Käytökses
Ja äänes toista mieltä osoittavat.
Ah Kerttusen'! — en ole tervetullut!