LALLI.
Hän onko kuollut?
Haa! kurja! Sinun onnettomuus perii!
KERTTU.
Hän elää…
(Vetäytyy yhä oveen päin.)
LALLI.
Sinun äänes vapisee…
Kuink' onkaan lapsen laita? Vastaa suoraan!
KERTTU.
Hän ompi terve…
LALLI.
Terve! — Konna paha!
(Polkee jalallansa lattiaan.)
Ma kohta muruiksi sun muserran,
Ell'et jo vastaa, miss' on Ilmari,
Mun päivieni ilo?
KERTTU (Lähellä ovea).
Kasvatiksi
Ma annoin hänen pispa Henrikille.
(Menee ulos ovesta.)
LALLI
Nyt mitä kuulin! Pispan kasvatti!
Mun Ilmarini pispan kasvatti!
Haa! vaimo kavala! Nyt Hiitehen
Sun syöksen, syvimpähän syvyyteen!
Hän pakeni! — Jos vaikka Tuonelaan,
Niin Lalli ryntää sinne — kostamaan!
(Menee.)