KOLMAS NÄYTÖS.
(Paikka sama kuin edellisessä Näytöksessä.)
Ensimäinen Kohtaus.
TAIMO ja KAKSI LALLIN RENKIÄ.
TAIMO (Hioo miekkaansa.)
RENGIT (Istuvat joutilaina syvissä mietteissään).
TAIMO (Itsekseen.) Voi mitä aikoja! mitkä ajat! — Ei ole enää mikään vanhoillansa, vaan kaikki asiat, suuret kuin pienetkin, ovat nurinniskoin niinkuin teurastettu härkä! Elämä on monen vaivaloisuutensa tähden minustakin kadottanut melkein kaiken arvonsa. — Hukka on erinomattain tämän talon perinyt. Kaikki mököttävät allapäin pahoilla mielin ja silmät kuopissaan kamalasti tuijottelevat! — (Ensimäiselle rengille.) Mitä sinä ajattelet, kunnoton, lattiaan kun tirkistelet? Taikka ajatteletko ensinkään?
ENSIMÄINEN RENKI.
Ajattelen niitä kuin olen kuullut ja nähnyt.
TAIMO.
No todistappas esimerkillä, ettäs ymmärrät ajatella!
ENSIMÄINEN RENKI. Sitäkin ajattelen kuinka tyytyväisesti ja rauhallisesti tuo mustatakki muukalainen, jonka meidän miehet murhasivat, meni kuolemaan.
TAIMO. Hän oli munkki! Sellaisia näin paljon Vienan maalla. Niitä löytyy siellä kosolta!