TAIMO.
En ole häntä tänään nähnyt, mutta
Ma luulen, taikka luulemattakin
Mä tiedän, että hänen tilansa
On kovin kurja!
LALLI (Osoittaa tuskallista levottomuutta).
TAIMO (Itsekseen).
Hitto periköön!
En viisaan tavalla nyt puhunut.
Mut lausettani koen korjata.
(Ääneen.)
Kysyä teiltä ehkä uskallan
Kuink' onnistuipi sota-retkenne?
LALLI.
Se hyvin onnistui. — Me perkasimme
Vihollisista kaikki Euran seudut.
Mut ovatko ja tulleet takaisin
Ne, jotka tiedusteluun lähetin
Ma Aurajoen tienoille? Kas siellä
Vast' onkin oikein sutten koti-pesä!
TAIMO.
He eivät vielä ole palanneet.
LALLI.
Kentiesi ovat menneet surman kitaan.
TAIMO.
En usko sitä, koska urhookkaammat
Ja parhaat miehet lähetitte sinne.
Ei liene Sorri käynyt pauloihin —
Häll' onkin syytä välttää ansoja! —
Ja Kitkasta me taaskin tiedämme,
Ett'ei hän ole eilen syntyneitä!
LALLI (Huomaa lähettilään. Taimolle).
Ken on tuo outo mies?
TAIMO.
Hän vastatkoon
Jos taitaa — itse siihen kysymykseen!
En tunne häntä enemmän kuin lintu
Veljensä tuntee. Tuskin niinkään paljon.
ENSIMÄINEN LÄHETTILÄS (Lallille).
Ma Lounais-Satakunnan miehiltä
Tuon sulle terveisiä! Sinnekin
Jo ehti nosto-kehoituksesi
Ja jalo sotahuutos. Aseissa
Me olemme ja valmiit noudattamaan
Sun käskyjäsi. — Minkä vastauksen
Saan kotiin kumppaneilleni mä viedä?