LALLI.
Sen sanot heille, että ryhtyneet
Me sotatoimiin kiivaast' olemme
Ja että vihollisten parvia
Jo muutamia ompi voitettu.
Myös kerro, että paljon väkeä
On tänne kaikkialta samonnut. —
Kell' ompi henki, jonka pyhittää
Hän tahtoo sankar-töillä jaloilla
Ja ansiollisilla — tulkoon tänne!
Kell' ompi verta suonissaan sen verran
Kuin lapsella on silmä-terässänsä,
Hän tulkoon sitä tänne tarjoomaan
Pyhiksi vapautemme lunnahiksi!
Ken sauvan nojassa viel' liikkua
Voi, vanhuutensa kaunistukseksi
Hän astukohon tietä kunnian
Ja vaipukohon kuolon uneen vasta
Kuin vapaaks voitti rakkaan isänmaan!
ENSIMÄINEN LÄHETTILÄS.
Me tulemme! Taas jääkää hyvästi!
LALLI.
Kuun poika ynnä poika Pohjantähti
Opastajina olkoot sinulle!
(Ensimäinen lähettiläs menee.)
TAIMO (Itsekseen).
Mä näin tuon miehen naamasta, ett' oisi
Hän mielellänsä kuullut puheitani.
Ja kumppaleistansa mä päätän samaa.
(Hieroen käsiänsä yhteen.)
O! jospa olisivat täällä jo
Nuo Lounais-Satakunnan kelpo miehet!
LALLI.
Taas voiman hengen olen kansassa
Ma uudestansa saanut syttymään.
Jo tuikkaa joka silmä rohkeutta
Ja joka sydän sykkii miehuudesta!
Taas luottamust' on miesten mielissä,
Joiss' äsken epätoivo hallitsi,
Ja pelon henki meni pelon tietä!
En epäile — me voiton viimein saamme
Ja maamme pelastamme rakkahan…
(Itsekseen.)
Vaan voiton kodissani josko saanen,
En ole siitä varmaa… En … en ole!
(Taimolle.)
Sä mennös tuomaan tänne emäntä!
TAIMO.
Sen toimen…
LALLI (Keskeyttää kiivaasti).
Toimen sen?
TAIMO
Sen toimitan!
(Hän menee.)