LALLI.
Niin keino sanokaa, mik' auttais meitä!
KITKA (Tuo muutamasta lippaasta hopeisen maljan). Olin minäkin kerran nuori. Silloin läksin samaten kuin sinä Vienaan. Kalliin tuomani sieltä on tämä malja. Katsoppas! Eikö se ole koneikkaasti tehty? Mutta se onkin Hiidessä hiottu ja Manalassa valmistettu. Sata suurta noitaa on piirtänyt kummallisia kuvia sen kylkeen mahtavia sanoja lukiessaan. Minä sain sen Lapin suurimmalta tietäjältä, jonka hengen minä Vienan maalla ollessani satuin pelastamaan. Näin sanoi hän: "Niin kauan kuin tämä malja on vihollisten valtaan joutumatta, on menestys ja onni sinua seuraava, lapset sinulle ylenevät nuorten honkain kaltaisina, synnyinmaasi kukoistaa rehoittelee vapaana ja onnellisna." Viimeisiin sanoihinsa laski hän erinomaisen painon. — "Mutta jos jostakusta Ukon erinäisestä vihasta — lisäsi hän — tämä malja kadottaa voimansa, niin laske siihen vuoden vanhaa olutta ja anna sitä juotavaksi sille, mi kansassas on parhain, maassa kalliin, ylevin. Siten saatat maljan loihtuvoiman ikuisiksi ajoiksi takaisin." (Hetken äänetönnä oltuansa.) Nyt on tuo Ukon kova vihan aika, Ja tämä malja kauan odottanut On juojaansa. — Juo sinä siitä Lalli!
LALLI.
Ei minuss' ole miestä siitä juomaan,
Niin suureen ansiohon kykenevää!
KITKA.
Sä ällös tarjottua halveksi.
LALLI.
En suinkaan … mutta…
KITKA (Keskeyttäen).
Ukon nimessä
Ja nimess' onnettoman synnyinmaasi
Ja sorrettujen kansalaistes — juo!
LALLI.
Siis teille mieliksi, mut ei sen tähden
Ett' olisin ma kansass' ylevin
Ja synnyinmaamme kalliin kantama!
(Hän juo ja laskee sitte maljan pöydälle.)
KITKA.
Niin kiitos jumalain ja taivahisten!
Nyt lähestyvät hetket hellemmät
Ja päivät paremmat taas koittavat!
(Nyyri tulee hengästyneenä.)