KITKA.
Niin teen kun verestäs se tupruaa!
(Hän nostaa miekkansa sillä iskeäksensä, muita samassa leimahtaa
salama ja ankara ukkosen jyske tärisyttää huonetta. Kaikki
Suomalaiset, pait Lalli, pelästyvät suuresti.)
PISPA HENRIK.
Miks' säikähdytte, hyvät ystävät?
Tuo oli matkakumppalini ääni!
Puhuinko totta äsken? Eikö ole
Hän voimallinen? Eikö suojata
Hän jaksa mua? Rakkaat Suomen miehet!
Ymmärtäkätte vihdoin hyötynne
Ja sanojani tarkkaan miettikää!
Ett' on tääll' usein verta vuotanut,
Ei ole minun siihen syy, vaan teidän,
Te kylmäkiskoiset! kuin vainootte
Ja hätyytätte meitä kristityitä,
Niin tehden sodan karttamattomaksi!
SORKI.
Me hätyytämme teitä? Olipa
Myös sekin sana! — Eikö tämä maa,
Joss' isiemme isät asuivat
Ja meille perinnöksi jättivät —
Se eikö ole meidän! Emmekö
Saa sitä puolustaa ja varjella,
Kun outo ryntää sitä hävittämään?
Meill' eikö oisi siihen oikeutta?
Ja vapautemme — senpä pitäisi
Kai meidän heittää niinkuin olisi
Se vanha vaate-repale ja ryysy!
Ja antaa teidän vastustelematta
Orjuuden paulat panna jalkoihimme:
Sen vuoksi tänne tulleet olette!
PISPA HENRIK.
Niin totta kuin nyt talvi on ja jyske,
Tuo erinomainen, jon äsken kuulitte,
Ol' ääni taivaallisen Jumalani
Ja Hänen voimastansa todistus!
Niin totta parastanne tarkoitan,
Te Suomen miehet! Teidän hyödyksenne
Ja teitä taivaan tielle saattaakseni
Ma jätin kotini ja omaiseni
Ja kaikki mailmalliset etuni.
Voi, kuulkaa rakkaat ystäväni! Verta
En himoo; julmuus mua ilettää.
En teille pahaa suo enk' orjuuteen
Ma tahdo teitä saattaa. Armoa
Ma teille tarjon, sulaa armoa!
Autuutta ijankaikkista! Niin kuulkaa
Mun ääntäni ja kuulkaa taivaan ääntä,
Jok' äsken ankarana kaikui teille!
Se huusi: notkistakaa polvenne
Te Suomen miehet! Epä-jumalat,
Nuo halvat, mitättömät heittäkää
Ja antakatte minun kastaa teitä
Vapahtajamme pyhään nimehen!
LALLI (Joka, yhtä-mittaa on katsonut pispa Henrikkiin).
Haa! Valhekielet! Viekkaat kristityt!
Te sattumuksetkin kaikk' ymmärrätte
Hyödyksi itsellenne selittää!
Teill' ovat aina rauhan sanat suussa,
Mut julmuus ynnä vilppi sydämessä!
Vai julistatte rauhan sanomaa
Ja armon sanaa! Ha! ha! ha! Miss' ompi
Se tölli, jost' ei rauha luopunut
Kun veri-jumalanne astui sisään?
Ja armonne, te kehnot lasten-varkaat!
Ei siedä kerskaamista! — Sallimus
Ja onnen puuska teitä auttanut
On tähän asti. Mutta vartokaa
Kun koston kuuma päivä koittaa! — Sulle
Se koittanut on tänään, pispa Henrik! —
Sa olet kristittyjen päämies, siksi
Suon arvollesi nyt sen kunnian,
Ett' tuomiosi kansan käräjissä
Es-isäin tapain mukaan julistetaan. —
Hoi miehet! Kutsukatte väki kokoon!
Me käräjiä kohta pidämme
Tuoll' luona vanhan tammen! Joutukaa!
(Muutamat miehet menevät.)
Me kaiken suoritamme, minkä kohtuus
Ja vanhat tavat meiltä vaativat!
PISPA HENRIK.
Sun järkes, Lalli, ompi pimitetty
Ja vihan henki raivoo sydämessäs —
Vaan varo mitäs teet ja mitäs sanot!
Kauanko ai'ot Herraa kiusata
Ja hänen kärsivällisyyttänsä?
Ma sanon sulle Lalli! Kavahda!
Sun Jumala on kovin kostava
Ja rankaiseva!
LALLI.
Rangaistustansa
En pelkää! — Pispa siteisin!
(Muutamat talonpojat sitovat pispa Henrikin.)
Sa Taimo
Sill' aikaa tähän vartiaksi jäät!
(Kaikki menevät, pait Pispa Henrik, Kerttu ja Taimo.)
Kolmastoista Kohtaus.