PISPA HENRIK, KERTTU ja TAIMO.
TAIMO.
On tääkin virka!
KERTTU (joka on askaroinnut päästäksensä irti siteistänsä, saa
toisen kätensä vapaaksi. Itsekseen).
Ah!
(Taimolle.)
Voi kuule Taimo!
Asian erään sangen tärkeän
Unohdin isännälles sanoa,
Nyt joudu! Kutsu Lalli luokseni.
TAIMO.
Tää ompi kaikki hyvin katkeraa!
KERTTU.
Et hennone mun pyyntöäni kieltää?
Sä etkö enää muista hyvyyttäni?
Jos oli juhla mikä, sinulle
Ma enkö suonut parhaat palaset
Ja mettä, simaa osan runsaamman
Kuin kumppaneilles?
TAIMO.
La'atkaa puhumasta
Jo kallis emäntäni!
KERTTU.
Kiittämätöin!
Nyt kiellät pyynnön mitä pienimmän,
Kun itse siteiss' olen onneton
Ja apuasi kerran tarvitsen!
TAIMO.
Ma menen — käyköön miten tahansa!
(Menee.)
Neljästoista Kohtaus.