PISPA HENRIK ja KERTTU.
KERTTU.
Ah! Kiitos kaikkein pyhäin!
(Hän repii siteet käsistänsä, rientää pispa Henrikin
luo ja avaa hänen siteensä.)
Nyt sama on kuin kiire! Rientäkää!
PISPA HENRIK.
Mun kanssan lähde. Sinun Ruotsin maalle
Lähetän. Jossakussa luostarissa
Voit olla kunnes elämäsi taivas,
Nyt myrskyinen, taas kerran selkenee!
KERTTU.
Teill' olis minusta vaan estettä
Ja viivytystä. — Mutta sananen. —
Miss' Ilmari on?
PISPA HENRIK.
Munkkien ja pappein
Hoidettavana.
KERTTU.
Hänen kauttansa
Ma voisin Lallin mieltä kesyttää.
PISPA HENRIK.
Niin luulen minäkin ja kotia
Taas pojan lähetän.
KERTTU.
Oi tehkää niin!
Se työnne Lallin raivon karkoittaa.
Hän innokkaasti lempii lastansa, —
Nyt siunauksenne vaan!