KAARLO. Ei auta levolle mennä kun mun valvoa pitää ja vartioita isäntääni. — Istun kuitenkin taas seinän nojalle, mutta en nuku, en! — (Istuu ja kuorsaa. Huuhkaja huutaa, Kaarlo hypähtää ylös.) — Huh! Sinäkö akka niin julman ulinan päästit huuliltasi? Miss' on luuta, jonka selässä lennät? Sano akka, miss' on noita-luutas?
NYYRI.
Älä puhu tavattomia!
KAARLO.
Kuitenkin puhun, koska huusit niin pahasti.
NYYRI. Minä en huutanut, vaan huuhkaja, paha lintu, Kalman sanan-saattaja huutaa hoihotti — varmaan sinun kuolematas ennustaen. Luovu siis unesta pettävästä! — Mutta sanoit isäntääsi vartioitsevasi. Ken on isäntäsi?
KAARLO.
Olethan kristitty — vai kuulinko väärin?
NYYRI.
Olen, Jumalan kiitos olenki!
KAARLO.
Niin … miksen sinua uskoisi — tarkoitathan parastani?
NYYRI.
Sen sanomattanikin havainnet. —
KAARLO.
Tiedä siis, että tuon matalan katoksen alla lepää pyhä mies — pispa
Henrik itse. —
NYYRI.
Siis tuossa töllissä?