NYYRI.
Se meille oivallinen sotalippu!
KAARLO (Tulee töllistä).
Voi työtä petojen! Voi! Nukkununna
On pyhä pispa Henrik murhattu! —
(Rientää oikealle.)
LALLI (Polkee jalallansa maata).
Sa valhettelet kuotus! Nukkunutta
En ole surmannut! vaan taisteluhun
Mä käskin häntä.
NYYRI.
Ole huoletta!
Ei koston murha ole murha.
LALLI.
Konna!
Kutsutko murhaajaksi Lallia!
(Piispa Henrikin verinen haamu näyttäytyy hetkeksi Lallille.)
Haa! Hirmuttava aave! Väisty pois!
Sun silmäyksiäs' en kärsiä
Ma voi! — Mun veren' hyytyy! Huu! — —!
(Laskee kätensä silmäinsä eteen ja hyökkää pois vasemmalle.
Kaikki muut seuraavat häntä, pait Kitka ja Nyyri.)
KITKA.
Tänneppäin etsimähän maljaani!
(Menee oikealle.)
NYYRI.
En lähde vielä. — Näyn autuaan
Suon silmän' ensin nähdä! — Loistehen
Nuoruuden tämä näky antaa niille!