TOISEN MUNKKI.
Mut olkoon puhees lohdutuksen puhe!
KERTTU.
Mä läksin äsken häntä varoittamaan,
Mut, vaivuin maahan väsymyksestä;
En voinut enää käydä kauemmas…
ANDRAEAS.
Voi! … varoittamaan! — Mistä?
KERTTU.
Vahingosta,
Mi uhkas häntä — Lallin vainosta.
TOINEN MUNKKI.
Sun miehes?
KERTTU.
Hänen — Jumal' armahtakoon!
Mut oletteko pispaa nähneet?
ANDRAEAS.
Emme,
Vaan häntä etsimässä olemme
Paraikaa.
KERTTU.
Miksi tässä viivytte!
(Nousee kiivaasti seisomaan.)
Voi rientäkätte! Lyhyt hetkikin
Nyt kalliimp' on kuin vuosi muuten!
TOINEN MUNKKI.
Kerro
Tok' ensin meille, miltä taholta
On meidän pispaa etsiminen?
KERTTU (Viittaa oikealle).
Tuolta!
Vaan ei. Ei sieltä! — Hänen tavanneet
Te olisitte, jospa sinnepäin
Hän oisi tullut.
(Viittaa vasemmalle.)
Tältä taholta!
Hän johonkuhun kylään seisahtui
Jonk' ohits'. sitä tietämättä, kuljin.