TOINEN MUNKKI.
Tään kertomasi kohta ilmoitan.
Sen jälkeen — viipymättä matkahan!
(Ensimäinen ja toinen munkki menevät nuotio-valkean tykö,
jossa vilkas keskustelu syntyy ritarien ja munkkien välillä.
Andraeas aikoo myös mennä, mutta Kerttu tarttua hänen
kaapuunsa ja pidättää häntä. Johannes katselee heitä vähän
matkan päässä.)
KERTTU.
Minulla sananen on sanottava!
Kun pispa viimein kävi Lallisissa
Ja puhe silloin sattui Ilmarista,
Niin sanoi hän, ett' teidän hoidossanne
On poika tätä nykyä. Siis pyydän
Nyt ensin saada kuulla, mitenkä
Tuo rakas lemmittyni jaksaa?
ANDRAEAS.
Häntä
Ei mikään haitta vaivaa.
KERTTU.
Siunatut
Ne sananne! Hän elää siis ja tervenn'
On! Tämä tieto parhaimmista paras!
Mut herra prior, pispan tahto on —
En omasta mun tahdostani puhu! —
Ett' tuodaan lapsi jälleen kotia.
Sen kautta ehkä voidaan saada Lalli
Tunnustamahan Kristin uskoa.
ANDRAEAS.
Kuin? Kotia? Se ompi mahdotointa!
(Itsekseen.)
Krist' auttakoon! En tahtoisi tuon raukan
Sydäntä raskauttaa uudella
Surulla katkeralla!
KERTTU.
Mitenkä
Se voisi olla mahdotointa, pispa
Kun on sen mahdolliseks' sanonut?
Ah, herra prior! Naista poloista
Nyt kuulkaa! Älkää olko kovempi
Kuin kivi! Suokaa mulle lapseni!
ANDRAEAS.
Se tok' on mahdotointa!
KERTTU.
Peruuttakaa
Tää kova lauseenne! Se musertaa
Mun mieleni!
(Vavahtaa.)
Miks' silmäilette mua
Noin surkutellen?
(Vaalentuen.)
Armollinen taivas!
Mun lapseni…
ANDRAEAS.
Tää puhe katkaiskamme!