Würz ei lähemmin selittänyt, keitä hän tarkoitti sanoilla: muutamat henkilöt, vaan kun tiedetään, että hän sitä ennen kirjeellä oli ilmoittanut isä Messeniukselle tuon kuuluisan häväistyskirjeen saapumisesta, niin on helppo arvata noiden sanojen tarkoitus.
Prinssi Kaarlo Kustaa otti everstiluutnantti Stålsköld'in vastaan vanhana sotatoverina iloisella ja sydämmellisellä tavallaan, keskusteli tuosta rakkaasta leiri-elämästä sekä joi aimo pikarin vaahtoavaa viiniä hänen onnekseen. Everstiluutnantti jätti Ölannin enemmän mieltyneenä prinssiin, kuin sinne tullessaan.
Joulukuun 12 päivän iltana kertoi everstiluutnantti Herman Fleming'ille onnellisesti päättyneestä matkastaan ja samaan aikaan jätti Kaarlo Kustaan Tukholmaan lähettämä sanansaattaja mukanansa tuomat kirjeet suosikille, kreivi Maunolle, prinssin langolle.
Seuraavana päivänä vangittiin Messeniukset ja pari päivää sen jälkeen isä Messeniuksen ilmi-annosta kaupungin kirjuri Skunk ja pormestari Niilo Niilonpoika. Tässä tilaisuudessa sai everstiluutnantti Stålsköld vielä erään osan toimitettavakseen Messeniuksen salaliiton surullisessa näytelmässä. Sillä kuningattaren käskystä hän ei ainoastaan vanginnut molempia viimeksi mainittuja herroja, vaan sai myöskin tuon nyt enemmän kuin kahtakertaa lukuisamman vankilavartijaston päällikkyyden, vaikka hän kaikilla mahdollisilla keinoilla oli koittanut päästä tuosta luottamus-toimesta. Hallitus, hyvin tuntien Niilo Niilonpojan suuren vaikutuksen etenkin kaupungin porvaristoon, pelkäsi katumeteliä ja ett'ei tämä pelko ollut perätöntä, sen tiesi paraiten everstiluutnantti. Hänen tilansa oli sangen tukala. Harkittuaan asiaa sinne tänne, teki hän päätöksensä ja meni "P.C.G. seuran" lukuisaan kokoukseen. — Hän ei ollut erehtynyt — kokous oli hyvin myrskyinen ja mielet kiihkossa. Suuri enemmistö seurassa vaati, että nostettaisiin katumeteli ja väkivallalla vapautettaisiin pormestari ja hänen ystävänsä kaupunginkirjuri vankilasta. Vakaana ja päättäväisenä astui everstiluutnantti Stålsköld kokoutuneiden keskelle, pyysi vaiti-oloa ja lausui: "Ennenkuin mitään päätöstä tehdään, on minun velvollisuuteni ilmoittaa herroille, että vankilan vartijasto on tehty kahta lukuisammaksi ja että minä olen sen päällikkönä. Turhaan olen koettanut päästä vapaaksi tuosta toimesta. Vaan niinkuin asian laita nyt on, niin ei mikään maailmassa voi taivuttaa minua kavallukseen, ja ainoastaan minun ruumiini yli tullaan väkivallalla vankilaan! Pyydän teitä ajattelemaan tätä, sekä myöskin, että väkivalta ei hyödytä, vaan vahingoittaa vangittuja ystäviämme ja yhteistä asiaamme, joka meille kaikille on kallis".
Lausuttuaan tämän, poistui hän, mutta hänen sanansa olivat suuresti vaikuttaneet kaikkiin läsnäoleviin, jotka nyt yksimielisesti päättivät välttää väkivaltaa. Pontevalla käytöksellään oli everstiluutnantti tehnyt suuren palveluksen "P.C.G. seuralle" ja myöskin valtakunnalle, estäessään Tukholman porvariston tekemästä tekoa, jonka seuraukset epäilemättä olisivat olleet arvaamatonta turmiota tuottavia.
Tunnettu on, ett'ei ketään Messeniusten salaliittoon sekaantuneista Messeniuksista voitu todistaa syyllisiksi. Niilo Niilonpoika oli pahimmassa pulassa, etenkin sentähden että ylhäinen aatelisto vihasi enimmän häntä, tuota viime valtiopäiväin vastustuspuolueen johtajaa. Pormestarin viran ryöstäminen häneltä tapahtuikin sentähden enemmän kostonhimosta kuin todistetusta rikollisuudesta.
Skunk pääsi asiasta helpommalla, sillä, vaikka häneltä otettiinkin kaupungin kirjurin virka, tarjottiin hänelle kuitenkin hyvitteeksi assessorin paikkaa Turun hovioikeudessa; tämän tarjouksen hän kuitenkin hylkäsi.
Yleisesti tunnettu on Messeniusten surullinen loppu. Isän teloittaminen — oli jo julmaa oikeutta, vaan pojan tuomitseminen "ensiksi menettämään oikean kätensä, sitten teloitettavaksi, ruumis jaettavaksi neljään osaan ja ynnä pää asetettavaksi mestauspyörälle; sekä käsi kiinnitettäväksi kaakinpuuhun suurelle torille" ja että tämä verinen tuomio kaikessa ankaruudessaan pantiin toimeen — oli suoraa julmuutta, sillä hän oli kuitenkin ainoastaan harhateille joutunut nuorukainen, joka muutaman vuoden kuritusvankeuden kautta olisi tullut vahingoittamattomaksi samalla kun hän olisi peräytetty malttiin.
Tämän oivalsi paria vuotta myöhemmin kuningatar itsekin, kun hän katkerasti katui julmaa tuomiota. Nyt ajateltiin ainoastaan tehdä Messeniuksista peloittava esimerkki kaikille tyytymättömille, joita aavistettiin olevan, vaan joita ei lain koura voinut saavuttaa.
Selvästi huomasivat myöskin "P.C.G. seuran" jäsenet tämän ja he pitivät, eivätkä ilman syyttä, poika Messeniusta seuran marttyyrina, vaikka tämä oli ollut kokonaan seuran ulkopuolella. Ja siltä kannalta katsoen oli, on ja pysyy hän syvästi tragillisena henkilönä.