Kuluipa hyvän aikaa ennenkuin Jakobsson ja miehistö alkoi kaivata everstiluutnanttia, sillä sumu oli niin sakea, että saattoi nähdä ainoastaan lähinnä ympärillänsä olevat esineet, eikä herra Mörk maininnut mitään siitä, mikä oli tapahtunut. Jakobsson oli mielettömänä surusta ja epätoivosta, kun vihdoinkin kauan ha'eskeltuansa kannelta ja hyteistä havaitsi, ett'ei hänen ystävänsä everstiluutnantti ollut mistään löydettävissä. Herra Mörk'iltäkin kysyi hän, oliko tämä nähnyt häntä, mutta taloudenhoitaja kielsi eikä sanonut tietävänsä mitään kadonneesta. Tosin myönsi hän, että hän, herra Mörk, jonkun kerran kiireessä oli kohdannut kaivatun, mutta nyt ei hän pitkään aikaan ollut nähnyt vilaustakaan hänestä.
Mitään ei saattanut tehdä everstiluutnantin löytämiseksi, etenkään kun ei tiedetty milloin ja mihin hän oli kadonnut. Tosin koetti Jakobsson pyrkiä vastatuuleen, mutta yritys päättyi huonosti, sillä ensimmäinen hyökylaine tempasi rajuun pyörteesensä molemmat käsipuut laitatuuleen kääntyneestä laivasta sekä joukon kannella olevia, huononpuolisesti kiinnitettyjä arkkuja. Hädin tuskin tai Jakobsson jahdin kääntymään myötätuuleen, selvästi havaiten turhiksi kaikki kokeet taistella riehuvia luonnon voimia vastaan.
Emme rupea kuvaamaan Jakobsson'in surua ja huolta, emmekä kertomaan niitä epätoivosta lähteneitä valitushuutoja, joilla Pekka parka ilmaisi tunteensa, kun kuuli rakastetun herransa hukkuneen.
Myrsky kesti lakkaamatta noin vuorokauden paikoilla. Kun tuuli viimeinkin taukosi ja ilma selkeni, huomasi Jakobsson nyt melkein tuuliajolla olevine laivoineen olevansa Pohjanlahdella muutamia peninkulmia pohjoiseen päin Ahvenanmaalta.
Vanha suomalainen sananlasku sanoo: "Länsi ilman puhdistaa ja luode sen perii". Jokainen, jota ilma-havainnot huvittavat, huomaa useimmissa tapauksissa tämän sananlaskun toteutuvan. — Niin kävi nytkin.
Jakobsson antoi sentähden levittää ne purjekaistaleet, jotka vielä olivat jälellä, ja purjehti myötätuulta saaristoa kohden. Ensimmäinen maa, minkä tapasi, oli Isonkarin saari, johon nyt on laitettu majakka, mutta silloin oli se autio ja asumaton. Sieltä jatkettiin matkaa Turkuun nykyäänkin käytettyä kulkuväylää myöten.
Raskas tehtävä oli Jakobsson'illa Turussa, yhtä raskas kun se suru, joka kalvoi hänen sydäntänsä ja usein pusersi kyyneleitä hänen miehekkäistä silmistänsä. Hän katsoi nim. velvollisuudekseen itse viedä surusanoman tapauksesta kadonneen i'äkkäälle äidille. Hän kielsi miehistöä ja Pekkaakin, jota ainoastaan hiukan oli saanut lohdutetuksi sillä, että lupasi ottaa hänen palvelukseensa, puhumasta tapauksesta, siten estääkseen sitä huhuna tulemasta äidin korviin. Sillä Jakobsson'in arvelun mukaan pitäisi eukkoa jollakin tavalla valmistaa ja sitten vähitellen saattaa hänen tietoonsa todellinen asian laita. Ja mikä kauhea todellisuus! Näyttipä luultavalta, että tämä kova isku murtaisi hänen sydämensä.
Ensimmäisenä päivänä Turussa ollessaan ei Jakobsson arvellut jaksavansa käydä hänen luonansa. Mutta seuraavana päivänä täytyi hänen se tehdä, sillä näytti arveluttavalta lykätä käyntiä tuonnemmaksi, sentähden että Jakobsson vaan vähän aikaa aikoi viipyä Turussa, osittain myöskin sentähden, ett'ei asiata enää ollut mahdollinen pitää salassa.
Ei Jakobsson nyt ensi kertaa käynyt everstiluutnantti Stålsköld'in lesken luona, vaan oli hän edellisillä matkoillansa Suomeen monta kertaa käynyt hänen luonansa välistä terveisiä, useimmiten kirjeitä viemässä pojalta. Tällä kertaa oli hän tuovinaan terveisiä, niinkuin tavallisesti, ja hän otettiin hyvin vastaan. Noudattaen ennen tekemiään päätöksiä ei hän viittaamallakaan puhunut everstiluutnantin surullisesta katoamisesta, vaan kertoili sitä vastaan hänen hyvinvoinnistaan, ja hänen onnellisesta suhteestaan vallanpitäjiin ja siitä loistavasta tulevaisuudesta, joka hymyili hänelle. Kun hän nyt näki kuinka eukon silmät säteilivät ilosta ja tyytyväisyydestä joka kerran kuin pojan nimeä mainittiin, silloin huomasi Jakobsson vasta oikein selvästi tehtävänsä vaikeuden ja epätoivo sydämessä lähti hän illalla jälleen jahtiinsa.
Unta ei ollut ajattelemistakaan; koko yön mietti hän keinoa miten parhaiten ilmoittaisi äidille tuon kauhean sanoman. Viimein päätti pyytää joltakin papilta neuvoa ja välitystä.