"Sen teemme!" — vakuuttivat porvarit.
"Tähän päätökseen me talonpojat emme yhdy," sanoi Pertti Ersson.
Niilo Niilonpoika kohotti levottomasti olkapäitään ja lausui Pertti Ersson'ille: "Herkkätuntoisuus on hyvä avu kunnian asioissa, mutta valtiollisissa on se naurettava!
"Ehkä onkin — vastasi Pertti Ersson pontevalla vakavuudella. — Minä en olekkaan kauaksi kiivennyt opin ja sivistyksen portaita myöten enkä kykene ratkaisemaan korkeamman valtioviisauden vaatimuksia, mutta sen tiedän nuoruudessani oppineeni, että miehen tulee sanoissansa pysyä, eikä niitä syödä."
"Se kyllä on totta, niin kauvan kuin tavallisista ihmis-oloista on kysymys, mutta kohta itsevaltaisen ja kurjan hallitsijan ja hänen sorrettujen alammaistensa välillä on sellainen, että se tykkänään purkaa kaikki yhteiskunnassa pyhinä pidettävien siveyslakien määräykset," väitti Niilo Skunk.
Pertti Ersson pudisti epäillen päätänsä ja sanoi: "Ei, niin ei voi olla! Jumalan pyhässä raamatussa antamat säännöt, joita noudatan, ovat tässäkin suhteessa hyvin yksinkertaiset ja selvät. Valhetta ja vääryyttä on aina ja kaikkialla välttäminen, missä muodossa ne esiintyvätkin." — Luoden rehelliset silmänsä terävästi Niilo Niilonpoikaan jatkoi hän puhettansa: "Miksikä ensinkään tehtiin tuo onneton sitoumus? Muistanette, hyvä herra, että minä eilen linnassa murisin sitä vastaan niinkin paljon, että se nosti kuningattaren huomiota ja hän loi epäsuosiollisen katsauksen minuun? Jos ei siinä silloin olisi ollut arvokkaampia miehiä läsnä, niin olisin suorastaan sanonut vastalauseeni. Onko siis minun ja säätyläisteni vika, että sellainen lupaus annettiin?"
Niilo Niilonpoika tarttui Pertti Ersson'in käteen ja lausui: "Kunnon ystäväni! Te todellakin olette syytön siihen pulaan, johon olemme joutuneet, mutta kerta siihen jouduttuamme pitää meidän kaikkia mahdollisia keinoja käyttämällä pyrkiä taas päästä siitä."
Tästä asiasta kiisteltiin kiivaasti vielä pitkä aika, mutta Pertti Ersson ja hänen säätyläisensä pysyivät järkähtämättömästi päätöksessään.
"Kummaa toki! — huudahti Niilo Niilonpoika vihdoin hieman suuttuneena — Koskeehan tämä asia kipeämmin teitä talonpoikia, se kuin etukynnessä juuri tarkoittaa teidän pelastamistanne aatelismiesten väkivallasta! Aiotteko todellakin edelleen kädet ristissä kärsiä sellaista julkista vääryyttä ja laittomuutta?"
"Emmepä suinkaan! Siihen valituskirjaan, jonka kuningatar lupasi vaataan-ottaa, ai'omme pontevilla sanoilla piirtää vastalauseemme sitä vastaan" — vastasi Pertti Ersson.