Samassa kuului ulkoa kolme kolkutusta porttia vastaan ja hetken kuluttua astui kolme henkilöä saliin. Ystävällisesti tervehdittyään läsnä olevia asettuivat vastatulleet istumaan heidän joukkoonsa. Muutaman minuutin kuluttua saapui taas uusia vieraita. Tällä tavoin uusien vieraiden saapumalla lisääntyi seura yhä lisääntymistään, niin että noin puolentunnin kuluttua enemmän kuin viisikymmentä henkilöä oli salissa koossa. Kaksikolmatta osaa näistä kuului porvarissäätyyn, loput olivat talonpoikia. Viime mainitut kaikki ja useimmat porvareista olivat valtiopäivämiehiä.
Keskustelu koski yhä edelleen päivän valtiollisia kysymyksiä. Oltiin par'aikaa kiivaassa väittelyssä siitä, mihin toimiin olisi ryhdyttävä, jotta saataisiin tuo aatelittomain säätyjen kuningattarelle antama lupaus puratuksi, kuin seura vielä lisääntyi kahdella uudella jäsenellä, joiden sisään astuessa kaikki läsnä olevat nousivat seisoallensa.
Viimeksi tulleet olivat puetut pitkiin, hienosta mustasta verasta tehtyihin viittoihin, joidenka alla he kantoivat lyhyitä samettinuttuja, joita vyötäisiltä ympäröitsi koreasti korkoumpeluksella koristetut vyöt. Ulkomuotonsa puolesta olivat nämät sen ajan historiassa sangen kuuluisat miehet hyvin erinlaatuisia. Ensin sisään astunut, jonka vyössä riippui kaksipiippuinen pistooli, jonka kiiltäviä piippuja ja varren kulta- ja hopea-koristuksia vastaan kynttilöiden säteet kirkkaasti kimaltelivat, oli keski-ikäinen pitkänläntä mies; hänen muotonsa veti heti ensi katsannolta välttämättömästi huomiota puoleensa. Hänen ryhtinsä oli suora ja jalo, hänen käytöksensä ystävällinen mutta käskevä ja jok'ainoa piirre hänen kasvoissaan ajoitti tavallista suurempaa henkistä älyä ja kykyä. Häneltä oli huolellisesti siivottu leukaparta ja pitkät viikset, joidenka huippuja hän tuon tuostakin oikean kätensä sormilla väänteli. Tämä mies oli porvarissäädyn puheenjohtaja, Tukholman toimekas ja peloton pormestari Niilo Niilonpoika Silenius.
Hänen seuraajansa näytti melkoista lyhyemmältä, vaikka hän totta todellakin oli yhtä pitkä. Syy tähän kummaan oli se, että hän aina nojasi päätänsä alaspäin ja kävi muutenkin eteenpäin kyykistyneenä, jotta hänen vartalonsa sai kaaren muodon. Harvat ohuet hiukset ympäröivät hänen paljasta, hiuksetonta kiirettänsä, otsansa oli korkea, nenänsä pitkä ja suippuinen, huulet laihat ja toisiinsa likistetyt, posket laihat, leuka pitkä. Näille jotenkin rumille kasvoille antoivat hänen kirkkaat, terävät silmänsä eriskummallisen muodon. Kun hän puhuessaan kohotti päätänsä ja katsoi suoraan eteenpäin, niin tuikkailivat nämät hänen silmänsä neron tulta. Tämä mies oli Tukholman kaupungin tunnettu kirjuri Niilo Pertinpoika Skunk.
Arvokkain askelin astui Niilo Pertinpoika pöydän luo kaikkein läsn'olijain kohteliaasti kumartaessa. Selvästi näkyi, että he hänessä kunnioittivat päällikköänsä.
Niilo Niilonpika heitti hattunsa pöydälle, laski vasemman kätensä kupeesensa ja alkoi puhua:
"Ikäviä uutisia edelleen, arvaan ma? Tuo onkin kuin kirottu, ett'eivät meidän tuumamme tahdo menestyä. Yhtä valoisilta kuin asiat näyttivät muutama viikko takaperin, yhtä ikäviltä ja toivottomilta näyttävät ne nyt! Kaupunki on rauhaisa, ei ainoatakaan hallitusta peljättävää melskettä enää, rahvaan lujamielisyys on murtumaisillansa, korkeat herrat entistänsä kopeammat, vanha valtiokansleri on vähintänsä seitsemän vuotta nuorempi kuin kuukausi takaperin ja hänen nuoret junkkerinsa alkavat taas kohotella kukonharjojansa ja päälle päätteeksi muiden harmien höysteeksi tuo kuningattarelle annettu onneton lupaus! Tämä on toki liian paljon pippuraruokaa yhdeksi ateriaksi! Miehen vatsa ei voi sitä sulattaa!"
Hetken vaiti oltuansa ja syvämielisen näköisenä viiksiänsä väännettyänsä lisäsi hän: "Mutta vähän tuosta kuningattarelle antamasta lupauksestamme! Siitä pääsemme paraiten siten, ett'emme sitä pidä! Olkoon se pidettävä tyhjänä, satunnaisena kohteliaisuuden osoituksena, jolla ainoastaan oli hetkellinen merkityksensä. Itsepäisille naisille täytyy toisinaan luvata jos jotakin tarkoin huolimatta tuleeko lupaus pidetyksi tahi ei!"
"Tämä on hyvä neuvo!" — huudahtivat kaikki porvarit yhteen ääneen.
"Ja meidän tulee sitä seurata," lisäsi Niilo Skunk.