"Te, joka olette talonpoikaissäädyn puhemies, sanotte sen! Ehkä myöskin otatte sanoaksenne, mitä hyvää on saatava aikaan näiden valtiopäiväin kautta, jos niiden tärkein tehtävä jätetään ratkaisematta siksensä!" — huudahti hän.
Pertti Ersson'in huulet vetäytyivät sellaiseen hymyilyyn, jossa iva ja totisuus taistelivat keskenänsä.
"Me ai'oimme kruunata kuningattaren," sanoi hän sen jälkeen.
Aake Berg purskahti nauramaan.
"Hyvin puhuttu, Pertti Ersson!f" — ilveili hän. "Vieläkö sinun nyt, Jakobsson veikkoni, haluttaa tehdä useampia sopimattomia kysymyksiä valtiopäivien vaikutuksesta? Minä luulen, että kerrassaan sait riittävän vastaukseen kaikkiin kysymyksiin ja toivon, typeräpää vaikka oletkin, että kykenet ymmärtämään, jotta ne valtiopäivät, jotka kruunaavat talonsa ja tilansa menettäneen, itsevaltaisen kuningattaren tulli- ja aksiisitulojen pää-omistajaksi, loistoisalla tavalla ovat tehneet tehtävänsä!"
"Siten on asiain laita — lausui Pertti Ersson. Kaikki meidän parhaat yrityksemme peruuttaa kruunulle sen kevytmielisesti poislahjoitetut taikka myydyt maatilat jäävät mitättömiksi. Kuin tiedätte, olivat kolmen aatelittoman säädyn edustajat eilen kutsutut linnaan kuningattaren puheille. Hänen Majesteettinsa vaati meiltä silloin sen lupauksen, ett'ei enää oteta puheeksi ruununtilojen peruuttamista näillä valtiopäivillä, sillä hän väitti että tämä kysymys koskee hänen majesteetti-oikeuksiansa.
"Ai'otteko pitää tämän teiltä vaaditun lupauksen?" — kysyi Jakobsson.
"Ai'omme" — vastasi Pertti Ersson vakaalla äänellä.
"Todellakin kaunis myönnytys majesteetti-oikeuksille ja seurattava esimerkki alammaisellisesta kuuliaisuudesta! — sanoi Jakobsson katkerasti.
"Kuinka lieneekin, kerran annettu lupaus on pidettävä" — lausui Pertti
Ersson lujalla totisuudella.