Ulkomuotonsa puolesta paljon suurempaa huomiota nostava henkilö kuin Pertti Månsson oli läsnä olevien joukossa se mies, jonka olemme arvelleet talon isännäksi. Vartaloltaan oli hän yhtä kookas kuin Jakobsson ja sama ponneton lujuus ja rohkeus kuvautui näiden molempien miesten kasvoissa, jotka kuitenkin muissa suhteissa olivat hyvinkin erinkaltaiset. Jakobsson oli valkeaverinen, talon isäntämies ruskeaverinen siihen määrään asti, että olisi voinut luulla hänen eteläisen taivaan alla syntyneeksi ja kasvaneeksi. Harvoin pohjan lapsilla nähdään niin tummanmustia, tulta tuikkaavia silmiä ja niin täydellisesti kaarneenkarvaisia hiuksia kuin hänellä. Voisimme sanoa hänen kauniiksi, milt'ei ihanaksi, ellemme ottaisi lukuun tuota ilkkuvaa, ivallista hymyilyä, joka alituisesti leikkii hänen huulillansa. Samoin kuin Jakobsson oli hän siinä iässä, milloin miehuuden voima täydellisimmin astuu esiin. Hänen nimensä oli Aake Berg.
Ammatiltaan oli hänkin kauppias ja hänestä kerrottiin, että hän suolakaupan kautta oli koonnut rikkautta. — Useat kauppiaat Ruotsin pikkukaupungeissa ostivat kauppaliikkeesensä tarpeelliset suolavarat häneltä.
Ne kaksi henkilöä seurassa, joista emme vielä ole puhuneet, erosivat niin hyvin muotonsa kuin pukunsa puolesta melkoisesti edellisistä. Molemmat olivat puetut pitkiin sarkanuttuihin; samanlaista kangasta olivat myös heidän housunsa ja aina kaulaan asti kiinni punotut liivinsä. Helposti voi sanoa, että he kuuluivat talonpoikaissäätyyn. Nuoremmalla heistä, jonka kullankarvaiset, kiharaiset hiukset valuivat alas aina hartioille asti, oli vaalea ja kivuloinen kasvonmuoto, mutta ken tarkemmin katseli hänen silmiinsä, huomasi pian, ett'ei häneltä puuttunut älyä ja intoa; vanhemman vakaissa, katsojan mielestä kunnioituksen tunteita nostavissa kasvoissa oli nähtävänä paljon kokeneen miehen mielenrauha, sellainen rauha, jonka vakuutus tehdyistä velvollisuuksista painaa tekijän kasvoille ja hyvä omatunto hänen sydämeensä. Molemmat olivat valtiopäivämiehiä. Edellinen oli kotoisin Sörmlannin maakunnasta, jälkimäinen oli talonpoikaissäädyn puheenjohtaja silloin koossa olevilla valtiopäivillä, talollinen Pertti Ersson Roslagen'ista.
"Mitä uutisia Turusta, veikko Jakobsson? — kysyi Aake Berg, sitte kuin kaikki olivat painaneet puuta — Mitenkä siellä ollaan ja eletään? Ollaanko tyytyväisiä nykyiseen hallitukseen, vai eikö?" —
Jakobsson'illa oli tapana niinkuin vastedes tulemme huomaamaan, omalla aluksellaan tuon tuostakin matkailla Tukholmasta Suomeen, erittäinkin Tukholmasta Turkuun, ja takaisin. Tälläiseltä matkalta oli hän vast'ikään palannut.
"Siellä niinkuin kaikkialla — vastasi hän — valitetaan aateliston vallattomuutta ja pahaksutaan sitä sortotilaa, jossa virkamiehet pitävät rahvasta, mutta Turku on liian kaukana hovista, jotta siellä tunnettaisiin kuningattaren yksityistä elämää; sinne asti viha häntä vastaan ei ulotu."
"Mitä väitellään Suomessa ruununtilojen peruuttamisesta? Pidetäänkö tätä asiaa tähdellisenä?" — kysyi Aake Berg vielä.
"Kyllä pidetään. Kaikki toivovat mitä hartaimmin, että tämä toimi pian saadaan alkuun. Kansa panee kaiken luottamuksensa valtiopäiviin." —
"Valitettavasti ei tästä asiasta tule niin mitään, — sanoi Pertti
Ersson — kansan toiveet tässä suhteessa eivät tule toteutumaan." —
Jakobsson punastui mieliharmista.