Jakobsson tarttui kolkuttimeen ja koputti sillä kolme kertaa porttia vastaan.
"Onko sinun aikomuksesi kutsua kaikki lähitienoilla asuvat ihmiset tänne, koska niin ankarasti kolkutat?" kysyi Pertti Månsson hämmästyneenä.
"Se kai, mikäs muuten" vastasi Jakobsson nauraen.
Hetken kuluttua kuului askelten ääni portin holvissa, avain pistettiin lukkoon ja kierrettiin ympäri, jonka jälkeen portti, kireästi rätisten saranoillansa, aukeni.
Jakobsson'in ja Pertti Månsson'in astuttua sisään suljettiin portti taas.
Talon pihalta kömpivät molemmat toverit pilkko-pimeän käytävän kautta ylös huoneuksen ylikertaan. Vaivalla sinne ehdittyänsä, aukaisivat he käytävän perukassa löytyvän oven ja astuivat sisään erääsen saliin. Tätä suurta, mutta matalaa huonetta valaisivat hyvin vaillinaisesti muutamat kynttilät eräällä pitkällä pöydällä lähellä peräseinää. Pöydän ympärillä istui kolme miestä, joista yksi, joka arvattavasti oli talon isäntämies, kiiruhti voimakkaalla käden-lyönnillä tervehtimään tulijoita terve-tulleiksi.
Ennenkuin jatkamme kertomusta pitää meidän lähemmin tarkastaman näitä saliin kokoontuneita miehiä ja luomme ensiksi huomiomme Jakobsson'iin. Vartaloltaan oli hän erittäin pitkä sekä jäntterä ja hartiakas kuin ani harva. Mutta kuitenkin osoitti jok'ainoa hänen liikuntonsa noreutta, joka solakkaimmillekin ainoastaan ahkeran voimistelemisen kautta tulee osaksi. Kellertävät, kiharat hiuksensa peittivät puoleksi hänen korkean otsansa, jonka piirteet, samoin kuin tuo eriskummallisen kirkas loistekin hänen terävissä silmissään, todistivat hänessä löytyvän paljon rohkeutta ja lujuutta, jota ei kovimmatkaan vastukset voi masentaa. Hänen ryhtinsä oli uljas ja hänen käytöksensä käskemään tottuneen miehen käytös. — Hän oli puettu hienosta Hollannin verkakankaasta tehtyyn merimies-pukuun.
Jos joku kysyisi mitä ammattia tämä Jakobsson oikeastaan harjoitti, niin olisi meidän vaikea antaa tyydyttävää vastausta siihen. Totuutta loukkaamatta voisimme kutsua häntä kauppiaaksi, mutta yhtä suurella syyllä saattaisimme nimittää häntä laivuriksi, asioitsijaksi ja miltei salakuljettajaksi. Kaikissa näissä elinkeinoissa hän toimiskeli ja oli uutteruutensa ja järkevyytensä kautta osannut koota itsellensä, hänen oloihinsa verraten erittäin suuren omaisuuden. Häntä pidettiin perirehellisenä miehenä ja lähimmäistensä luottamusta ja kunnioitusta hän nautti hyvin suuressa määrässä. Että hänen oikeuden tuntonsa ja hänen salakuljettaja-toimensa saattoivat keskenänsä olla sopusoinnussa, se seikka ensi katsannolta näyttänee kummalliselta, mutta kun ottaa huomioon sen ajan katsantokannan, joka salakuljetusta ei pitänyt ensinkään kunniata loukkaavana, niin pääsee helposti selville tästä näennäisestä vastakohdasta.
Jakobsson oli harras puuhaamaan myös valtiollisissakin toimissa. Valtiollisen tunnustuksensa puolelta kuului hän radikaalein joukkoon, s.t.s. niiden, jotka väittivät että aateliston valta ja mahtavuus olisi kukistettava, että valtikka oli Kristina kuningattarelta otettava pois ja prinssi Kaarle Kustaalle annettava. Siinä kapinassa, jonka Tukholman porvaristo maaliskuussa puheena olevana vuonna oli nostanut ja joka onnettomalla tavalla päättyi, oli hän ollut toimekkaana osan-ottajana, mutta älynsä avulla oli hänen onnistunut päästä ikävistä jälkiselkkauksista, vaikka hän epäluulon alaisena olikin vedetty siihen oikeuden käyntiin, jota tämän kapinan johdosta käytiin.
Hänen oppilaaltansa valtiollisissa asioissa, rehelliseltä ruokatavarain kauppiaalta Pertti Månsson'ilta puuttui kokonaan opetusmestarinsa pontevuus, järkähtämätön lujuus ja uskalias rohkeus. Mutta yhteisenä hyveenä oli heillä molemmilla sama sydämellinen isänmaan rakkaus ja vilpitön murhe nykyisistä valtiollisista oloista. Muuten oli Pertti Månsson kaikissa ystävänsä suuremman älyn ohjaamana. Vartaloltaankin oli hän lyhyempi ja hoikempi kuin Jakobsson. Hänen kasvonsa kuvasivat todellista sydämen lempeyttä ja vilpitöntä hurskautta ja jumalanpelkoa.