"'Taivaan armo' elää — Jumalalle olkoon kiitos siiiä", sanoi hän.
"Niin 'taivaan armo' elää, siinä sinä olet oikeassa", lausui Stålsköld, vielä melkein liikutuksen vallassa, "ja 'taivaan armo' on aina elänyt ja on aina elävä. Turhaan koettavat ihmiset sammuttaa armon kipinätä — se pilkoittaa vastustamattomasti myöskin ihmissilmälle ja ihmisjärjelle läpitunkemattoman pimeyden läpi. Elvira! Emmekö me ole elävänä todistuksena näiden minun sanojeni totuudesta?"
"Me olemme elävänä todistuksena siitä", kuiskasi Elvira ja koetti hellällä väkivallalla irroittaa itseänsä eversti Stålsköld'in sylistä.