LUKIJALLE:
En tahdo salata teiltä, kunnioitettavat lukijat, että raskaalta tuntuu isän sydämessäni tänä hetkenä, jolloin tämä nuori soturi lähtee sotaan ja taisteluun. Kuinka monta monituista ajatusta sentään yhtehen yhtyy saadaksensa mieltäni syttä mustemmaksi! Millä menestyksellä on tuo poika taisteleva? Hyvällä vai huonollako? Tuleeko hänestä peloton aseiden kantaja vai kehno pelkuriko? Ahdistanevatko viholliset häntä niin ankarasti, että hänen voitettuna häpeällä täytyy lähteä käpälämäkeen? Taikka ehkäpä hän palajaa kotiansa haavoitettuna, raajarikkona, raukkana? Tokko hän matkallansa tapaa ainoatakaan ystävää? Rientäneekö häntä vihollisten hätyyttäissä ainoakaan uskollinen toveri avuksi? — Kas tuossa kysymyksiä, joista milt'ei jok'ainoa ole omansa pusertamaan tuskan hikeä isän otsasta, vuodattamaan myrkkyä hänen mieleensä! — Ja entäs, kuinka ankara tuo taistelu, jonka hänen tulee kestää! Voi, nuo ovat todellakin vaarallisia vihollisia, nuo arvostelijat — erittäinkin ne heistä, joita tavallisesti kutsutaan "kritikasteiksi". Viimemainitut ovat saaneet monen nuoren soturin hengeltä pois. He pyytävät, ylenmäärin teräväksi hiotuita aseita käyttämällä sekä tylyjä ja kohtuutta puuttuvia rynnäkköjä tekemällä, osoittaa olevansa oikein aika uroita. — Mutta jos nyt sotaan lähtevän poika-raukan kuitenkin toistaseksi onnistuisi säilyä jotenkin eheänä, vähässäkin määrässä voittaen yleisön suosiota, niin on aikomukseni lähettää hänelle avuksi nuoremman veljen, liittämällä tähän kertomukseen toisen, nimellä: "Muuan suomalainen soturi kuningas Kaarle X Kustaan aikakaudelta."
Kunnioituksella
Soturin isä.
1 LUKU.
"Kävitkö kirkossa tänään, Jakobsson?"
"Kyllä kävin isossa kirkossa, Pertti Månsson. Sinunkin olisi pitänyt tuleman kuuntelemaan Fors'in herra Kristofferia! Hänen vertaistansa pappia ei ole milloinkaan löytynyt Sörmlannin maakunnan rajojen toissa puolla!"
"Entäs meidän Emporagrius? Mitäpä tuumailet hänestä? Luulisin toki että hänessäkin on miestä pähkinöitä naksahuttamaan! Peijakas, millainen ääni hänellä on!… ja entäs sanat sitte, jotka hänen suustansa virtana valuvat!"
"No no Pertti Månsson … ei mitään moitteen muotoista hänestäkään ole sanottavaa, eipä suinkaan! Kyllä hän laulaa nokkansa mukaan, hänkin … ja tunnustaa täytyy, ett'ei hänen nokkansa olekkaan mikään kehno nokka … mutta Kristoffer herra on kuitenkin kaikista Jumalan sanan julistajista etevin, sen vakuutan kautta isäni autuuden! Hän sulkee puheesensa niin paljon ruutia, että sillä voisi räjähyttää ilmaan kaikki valtakunnan neuvokset ja muut ylimykset!"
"Aivan niin Jakobsson … enhän sitä kiellä. Olenkin kuullut hoettavan yhtä ja toista hänen täänpäiväisestä saarnastansa. Hän lienee oikein kelpo lailla löylähyttänyt saunan kiuasta?"