"Niin kuule siis hurja! Sinua olen lempinyt ja sinulle sykkii sydämeni! Ainoastaan käteni he ovat voineet lahjoittaa pois. — Mutta lähde, taivaan nimessä lähde!"
Nuoren sotilaan kasvot kirkastuivat merkillisellä tavalla, kuullessaan nämät sanat rakastettunsa huulilta, ja hänen silmissänsä paloi milt'ei ylenluonnollinen valo kun hän vastasi: "Nyt olen tyytyväinen ja vannon kärsivällisyydellä kovan kohtaloni kantavani! Antakoon taivas sinullekin voimia siihen, sitä olen alati rukouksissani anova. — Jää nyt hyvästi sinä kirkkahin tähti elämässäni, sydämeni enkeli ja onneni kuolin-enkeli! Tämä ainoa muisto vielä vaan."
Hän painoi suudelman Elviran otsalle, katseli häntä sen jälkeen vielä hetkisen syvästi liikutettuna, pyyhki pois kyyneleet, jotka tunkeuivat esiin hänen silmistänsä ja oli menemäisillään huoneesta, kun voimakas käsi äkkiarvaamatta tarttui hänen olkapäähänsä.
"Voi taivaan herra, ole minulle armollinen!" — huudahti Elvira ja peitti kasvonsa käsillänsä.
Kapteeni Stålsköld kääntyi ja seisoi nyt silmätysten valtiokamariherraa, paroni Gyllenström'iä vastaan. Tämä oli hiljaan hiipinyt huoneesen juuri sinä hetkenä, jolloin Elvira lausui onnettoman tunnustuksensa.
Kapteeni Stålsköld kavahti taaksepäin, kun hän näki paronin, ja vaaleni.
"Minun läsnäoloni näkyy säikähtävän teitä, herra kapteeni."
Nuori kapteeni muuttui, nämät sanat kuultuansa, entistä vaaleammaksi, mutta hän vastasi kuitenkin tyynellä äänellä, katsoen vakaasti vastustajansa silmiin: "Ei ainakaan siitä syystä, jota te tarkoittanette, herra paroni. Kun jättää hyvästi rakkaalle lapsuuden ystävälle, ei ole syytä säikähtymiseen, jos kohta kolmas henkilö tuleekin saapuville. Tuo pilkallinen katseenne ja ivallinen hymyily huulillanne eivät ole tässä tilaisuudessa paikallansa."
"Teidän hävyttömyytenne ja poikamaisuutenne ovat yhtämittaiset, kapteeni Stålsköld!" — sanoi paroni ivaten, mutta jäädyttävän kylmällä äänellä.
"Herra valtiokamariherra! — huudahti kapteeni, kiivastuneena tarttuen miekkansa kahvaan — Te kovin erehdytte, jos luulette, että jätän tuollaiset solvaukset rankaisematta! Jos olette kunnon mies, niin määrätkää paikka, missä loukkaavan lauseenne todistatte todeksi; taikka minä sen julki-valheeksi."